Arkistot kuukauden mukaan: Touko 2014

Vieraana Atu Ruotanen

atu

Saimme tutustua kirjailijavieraaseen, Atro ”Atu” Ruotaseen, oppitunnin verran. Esittelemme hauskan runoilijamiehen kaikille lukijoille:

Runoilija Atu Ruotanen asustaa Parikkalassa ja Imatralla. Useimmiten hänet voi löytää isäilemästä, jalkapalloilemasta tai runoilemasta ja välillä leipätyöskentelemästä pakolaisohjaajana. Nuorena Atu pelasi jääkiekkoa ulkomailla asti, nykyään hän potkii jalkapalloa kotimaisemissa puulaakisarjassa.

Runoilija Atusta tuli pilkkujen ja isovanhempien vuoksi. Isovanhemmat opettivat hänet rakastamaan huumoria ja kielellä leikittelyä, pilkkusäännöt taas hämmensivät ja saivat välttelemään perinteisten äidinkielen aineiden kirjoittamista. Vaikka Atu myöhemmin opiskeli välimerkkien käytön juurta jaksain, jäi hänelle kuitenkin ammattitaudiksi paha pilkunviilaus ja sanojen vääntely.

Atu on julkaissut kaksi runokirjaa, Satulaan ja Hajanhujalla. Molemmista hän on isällisen ylpeä, vaikka jälkimmäisessä kirjassa Atu signeeraa koulukirjaston kappaleen Satulaan-kirjasta.onkin kolme väärää kirjainta. Uskallamme kuulemamme perusteella odottaa pian kolmattakin kirjaa, sillä Atu paljasti runoja alkaneen taas syntyä hyvällä sykkeellä.

Runoja kirjoittaessaan Atu istahtaa alas ja ottaa esille vanhan ja pinttyneen teekuppinsa, sillä kahvia juomalla eivät runot synny. Teekuppia ei koskaan pestä, sillä se toimii porttina runoilemisen maailmaan.

Atun istumatyöskentelytilan seinällä on satavuotias Jorma, yleensä lääkäreiden vastaanotolta löytyvä lihastaulu. Jorman kanssa keskustellessa runonviilaukset saa valmiiksi. Jorma on hyvä keskustelukumppani, sillä hän on lihaskimppu, joka rakastaa runoja ja nauraa Atun kanssa hänen oudoimmillekin sananväännöksille. Runojen kirjoittamista Atu kuvaa kiemurtelevaksi poluksi, jonka mutkan takaa löytyy aina uusi seikkailu. ​

Toivotamme Atulle lisää hauskoja sanataideseikkailuja! Kiitos vierailusta koulullamme!

Atu signeerasi koulukirjaston kappaleen Satulaan-kirjasta.
Atu signeerasi koulukirjaston kappaleen Satulaan-kirjasta.

 

Mainokset

Nelosluokat pääsivät Kieku-projektiin

Koulumme neljännet luokat pääsivät mukaan Kieku-projektiin.

Luimme nelosluokkien kanssa Atu Ruotasen Hujanhajalla-runokirjan. Luimme kirjaa itseksemme kotona ja luokassa kävimme sitä läpi opettajan kanssa. Kun olimme lukeneet kirjan, itse kirjailija Atu Ruotanen tuli vierailulle nelosluokkiin perjantaina 9.5.2014. Hän kertoi itsestään ja tekemistään runoista.

Ennen runoilijan vierailua keskiviikkona 7.5.2014  Valveen sanataideopettaja Kati Inkala tuli käymään ja teimme hänen kanssaan kysymyksiä Atulle. Saimme Atun vierailulla selville myös sen, että hänen oikea nimensä on Atro Ruotanen.

Lue Atun hauskat runokirjat, jotka ovat kekseliäitä ja täynnä veikeitä sanaleikkejä!

Kirjoittaneet: 4B:n kirjastoagentit

hajanhujalla

Kuvittaja Karoliina Pertamon haastattelu

Oulun Kulttuuritalo Valveella on tänä keväänä Riimikissa karkuteillä -sanataidenäyttely. Ennen näyttelyssä vierailua 2B-luokka halusi haastatella kuvittaja Karoliina Pertamoa. Kirjoitimme Karoliinalle sähköpostilla kysymyksiä kuvittajan työstä.

Miten päädyit kuvittajaksi?

Olen ollut aina kova piirtämään. Harrastin lapsena kuvataidekoulua ja kävin kuvataidelukion. Opiskelin kuvataideopettajaksi ja kuvataiteilijaksi. Halusin kuvittajaksi, koska haluan tehdä kuvia jollain lailla. Kuvittajan työssä on onneksi mukana muitakin ihmisiä, kirjailijoita ja kustannustoimittajia, niin työ ei ole niin yksinäistä kuin vaikka kuvataiteilijan työ voi olla.

Mikä on työssäsi mukavinta?

Uuden tekstin saaminen, uuden piirustavan keksiminen, tarinasta innostuminen.
Pidän paljon runojen kuvittamisesta. Erityisen hauskaa on keksiä yksi iso kuva aukeamalle, jolla on kaksi runoa. Silloin voi miettiä mitkä asiat runoista voivat mukavasti näkyä yhdessä kuvassa.

Kuinka pitkään olet kuvittanut?

Vasta viisi vuotta.

Mikä on työssäsi hankalinta?

Joskus voi olla hankalaa tehdä lehtikuva jostain aiheesta, jota en tunne ollenkaan. Esimerkiksi tein kerran kuva aaltoenegiasta kertovaan lehtiartikkeliin. Toimittaja sanoi, ettei hänkään tiedä mitä pitäisi piirtää tai minkä näköisiä härveleitä aaltoenergian keräämiseen tarvitaan.

Mistä saat ideat kuviin?

Ideat tulevat tekstistä. Kirjan teksti on yleensä aina valmis ensin ja kuvat tehdään vasta sitten. Kuvat lennähtävät tekstiä lukiessani mieleeni.

Missä opit piirtämään?

Piirtämään oppii harjoittelemalla. Enkä vieläkään osaa kaikkea. Pitää olla rohkea ja kokeilla.

Onko sinulla työkavereita vai työskenteletkö yksin?

Kuvittajan työkavereita ovat usein kirjan kirjoittaja ja kustannustoimittaja kustantamossa. Kustannustoimittajalta saa palutetta ja ohjeita. Hän myös sanoo, minkä kokoisia kuvista tehdään ja milloin kuvien täytyy olla valmiina.

Tykkäätkö työstäsi?

Tykkään niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon. Välillä voi olla tylsiä hetkiä ja lähden mielummin kävelylle. Mutta olen todella onnellinen, että olen saanut tehdä näin hauskaa ja jännää työtä.

Minkä ikäinen olet?

42 vuotta

Miten teet kirjojen kuvitukset? Maalaatko vai piirrätkö yleensä? Teetkö kuvituskuvat tietokoneella vai käsin maalaamalla?

Jotkut maalaamalla, esim Elli ja tuttisuu ja Elli ja unepää -kirjojen kuvat on maalattu ja piirretty. Useinmiten teen tietokoneella. Minulla on piirtolevy, jolle piirrän erikoiskynällä ihan samaan tapaan kuin paperillekin piirretään. Korjaaminen on vaan helpompaa.

tyopoyta-page-001 (1)
Tässä on valokuva Karoliinan työpöydästä.

Teetkö usein eläinkuvia?

Teen. Esimerkiksi lasten luontolehteen Sieppoon tarvitaan usein sellaisia kuvia, joissa eläimet on helppo tunnistaa. Anni ja loistokoirat -kirjassa koirarodut piti tehdä myös tunnistettaviksi. Joskus taas eläinhahmot voivat olla mielikuvituksellisempia, kissat vihreitä ja rotat sinisiä. Niitä on hauska tehdä.
Pidän luonnosta ja puutarhanhoidosta ja luulen, että minulta tilataan usein luontoon liittyviä kuvia juuri siksi.