Aihearkisto: kirjailijaesittely

Runoilijaesittely: Hannele Huovi

Hannele huovi on syntynyt 19. Maaliskuuta 1949.

Hannele on tunnetuin parhaiten lasten- ja nuortenkirjoistaan. Hänen ensimmäinen nuortenkirjansa, Madonna, julkaistiin vuonna 1986. Kirjassa Huovi tarttui 1980-luvulla vielä huonosti tunnettuun ilmiöön: lasten syömishäiriöön. Huovin palkitun teos on saturomaani Vladimirin kirja, joka on käännetty useille kielille. Siitä on tehty teatteriversio, samoin kuin useista muistakin Huovin kirjoista.

Ennen lastenkirjallisuutta hän teki radio-ohjelmia pitkän aikaa. Nykyään hän on vapaa kirjailija ja asuu Keuruulla. Huovi on ollut myös oppikirjatekijänä. Huovi on myös kääntänyt lasten kirjoja suomeksi ja kirjoittanut aikuisille kaksi runokokoelmaa.

Huovin kirjoja on ilmestynyt ruotsiksi, saksaksi, tanskaksi, viroksi ja japaniksi. Huovin kirjoituksissa on myös mukana nuorisoteemoja, sekä säkeitä kulttuurihistoriasta. Hän myös puhuu oikeudesta lapsuuteen, lasten eläytymiskyvystä, ja mielikuvituksesta, joka on hänen mielestään mielikuvitus on rikkautta. Hän on myös kirjoittanut Urpo ja Turpo-sarjan.

Huovin suosituimmat kirjat ovat Madonna ja Vladimirin kirja. Madonna kertoo murrosikäisen ongelmia ja hirveää laihduttamista.

Artikkelissa ”Sadun maisemissa” Huovi kirjoittaa lapsen eläytymiskyvystä, maagisesta maailmasta ja oikeudesta lapsuuteen. Kirjailija tähdentää mielikuvitusta rikkautena. Lapsen on saatava tutustua salaperäiseen fantasiamaisemaan, jossa voi tapahtua mitä hyvänsä jota kansoittavat suopeat voimat. Satu eheyttää ja opettaa liittoutumaan hyvien voimien kanssa.

Huovin kirjoissa on vara elämykselle, ymmärryksen kasvulle ja erilaisuuden hyväksynnälle.

Tekijät: Elias J. ja Tatu P.

Lähteet: wikipedia.fi, kirjasampo.fi ja hannelehuovi.fi

Mainokset

Runoiljaesittely:Tuulia Aho

Tuulia Aho on syntynyt  9.5 . 1952 Helsingin Kumpulassa. Nykyisin hän asuu Karjalassa sata vuotisessa torpassa se on Tuulian harrastus niin kuin puutarhan hoito. Hän kävi koulunsa Herttoniemessä,  Kulosaaressa ja opiskeli Helsingin yliopistossa psykologiaa, kunnes hänen ensimmäinen kirjansa Pieni laulaja ilmestyi.

Tuulian isä  Johan Aho oli sotilasmestari ja merimies. Äitinsä Hilkka Aho (o.s. Hannikainen)  on ollut ateljeen leikkaajamestari, ja hänen isänsä räätäli. Suvussa on siis käsityöläisiä ja seikkailijoita.

Tuulia sai vuonna 2006 lasten Lukuvarkaus kirjallisuuspalkinnon kuikansulka (2005). Teos on Tuulian tuotannossa avaus uuteen suuntaan.

Tuulia on julkaissut 17 kirjaa ja niiden nimet on

1:  Aapo Ja puhuva pulu

2:  Kadonnut Onni

3:  Koira nimeltä joulu

4:  Koiran vika

5:  kikansulka

6:  Lumen tytär

7:  Maaginen iguaani

8:  Onnen opaali

9:  Pilkullisen koiran kesä loma

10:  Pääsky ja yö tuuli

11:  Taika huilu

12:  Tiuku ja sininen hevonen

13:  Tiuku ja sinisen hevosen saarella

14:   Tähtienlaskian runo

15:   Urpukas

16:  Haamu hetki kullan kallis

17:  Hassut tassut

 

 

Tuulia kirjoittaa lasten runoja koska:  Runot puhdistavat mieltä ja kieltä.

 

Hänen runot syntyvät : Keittiössä, junassa, lehteä lukiessa, puoliunessa, kävelyllä…

 

Tuulian mielestä hyvä runo on: Yllättävä, kutkuttava ja ilahduttava.

Hänen mielestä runoilian tärkeimmät ominaisuudet ovat: Rytmi taju, kielen rikkaus ja hämmästely.

 

Tekijä: Tanja

 

Tuula Korolaisen runokirjojen esittelyjä

Kuono kohti tähteä

 

Tuula Korolaisen julkaisema runokirja kuono kohti tähteä julkaistiin vuonna 1999. Kuvittajana toimi Marja Nygård-Niemistö. Tuula Korolaisen runokirjassa pääosassa ovat tällä kertaa hiiret, jotka matkaavat.

Kuono kohti tähteä on hauska runokirja, joka sisältää hiukan vakavuutta. Maapallon sisukkaan jokamiehen, hiiren elämästä. Runokirjaan piirtyy sekä vuoden että elämän mittainen kaari avuttoman hiiren vauvan syntymästä viisaan vaarin lähtöön. Runokirjaan kuuluu hiirten vanhoja lauluja, humoristisia viittauksia ja hiirivaarin tarinoita.

Kuikka huutaa, järvi nukahtaa.

Metsähiiri kuuntelee yötä.

Kuusi kasvaa, kala vaeltaa,

tähti syttyy, toinen putoaa.

Yössä, kenenkään näkemättä,

tehdään luomistyötä.

 

 

Kauneus

Kivitalojen kuilussa,

pieni hiiri,

Kirkas, korkea soi

palan taivasta pihaan pimeään

Mustarastaan huilu toi.

 

Runoja sai pohtia kunnolla, jotta ymmärtäisi oikeasti mitä ne tarkoittaisivat. Joissakin kohdissa kirjaa tunnelma oli todella herkkä kuin taas joissakin kohdissa tunnelma oli iloinen ja mukava. Runojen teema vaihteli usein, mutta koko kirjan yhteinen teema oli se että hiiret seurasivat omia unelmiaan täydensi kokonaisuutta. Kuvat täydensivät runoja hyvin ja niiden kautta jopa ymmärsi runoja paremmin. Kuvat olivat hauskoja ja hyvin tehtyjä eli kuvittaja oli tehnyt ainakin hyvin työnsä.

 

 

Mikä onni, 6B

Tuula Korolainen on kirjoittanut runokirjan mikä onni,6B:n kuvittajanaan Terhi Haikonen. Painos julkaistiin vuonna 2009. Runokirjassaan hän tavoittaa varhaisnuorten herkkyyden ja rennon huumorin.

Mitä tapahtuu, kun 6B:n opettaja panee luokan kirjoittamaan runoja ja vielä onnesta? 6B:n oppilaat kertovat kirjassa omista kokemuksistaan onnesta. Eri oppilailla on monia mielipiteitä siitä mitä onni oikeasti tarkoittaa. Joillekin onni tarkoittaa sitä, että saa omistaa kissanpennun taas toisille onni on sitä, että saa pelata pleikkarilla tai omistaa sinireppuisen söpöliinin. Mutta mitä onni oikeasti tarkoittaa?

Runokirjassa oppilaat saavat purkaa iloisimpia ja surullisimpia muistoja. Kirjassa oli hyvin vahvoja tunteita, kuten viha, suru, onni, rakkaus ja ilo. Runoissa  pääosissa olivat tietenkin suru ja onni.

Riku

Oi sohvani mun 

Sinuun painaudun

ja löhöön koko illan

ja luen Aku Ankkaa.

Äiti minut tankkaa

kinkkupizzalla.

Olen onnenpoika 

Löhösohvalla.

Mikä onni, 6B sopii parhaiten 10-12 vuotiaille. Kirjassa runot olivat hauskoja ja kiinnostavia. Niitä jaksoi lukea mielellään. Yhdellä oppilaalla oli esteitä onnen tiellä, kuten esimerkiksi se että joku kiusasi häntä koulussa. Kirjassa huomasi hyvin kuinka erilaisia monet nuoret olivat toisiinsa verrattuna. Monilla oppilailla oli eri mielipiteet ja tunteet kuin toisilla, mutta kyllä joukkoon mahtui niitäkin joilla oli melko samat mielipiteet. Kokonaisuus kirjasta oli monipuolinen ja innosti kirjoittamaan itse runoja. Kolmenkymmenenyhden oppilaan mielipiteet siitä mitä onni on oli jollakin tapaa erikoinen, mutta sopi silti yhteen. Runojen pituus vaihteli usein, sillä uskomme että Korolainen halusi näyttää kirjassaan että koulussa on hyviä kirjoittajia ja vähän huonompia kirjoittajia. Ehkä siitä saadaan vähän aidompi kuva meidän ikäisten lasten elämästä.

 

Muumien aakkosmatka ja Muumin metsäseikkailu runokirjat

 Muumien aakkosmatka

Tuula Korolaisen julkaisema runokirja mummien aakkosmatka julkaistiin vuonna 2009. Kuvittajana toimivat Kimmo Torvinen ja Matti Nisula.

Muumien aakkosmatka runokirjassa läiskitään itikoita, musisoidaan lettunuotiolla ja luetaan dekkareita. Runot alkavat aina aakkosjärjestyksessä. Runokirjassa aakkoset tulevat ainakin pienille lapsille tutuiksi.Tuula Korolaisen runot hauskuuttavat ja vievät lukijat uudelle seikkailulle.

 

”Aah, mikä aamu!”

Muumipappa huokaa.

”Aamiaista pöytään,

Sitten kartta tuokaa!”

Aava meri kutsuu

keinuun aaltojen.

tuoksuu seikkailulta

tuuli suolainen.

 

Kirjassa muumipappa haluaa lähteä merelle seikkailemaan perheensä kanssa. Kaikki kuitenkaan ei mene suunnitelmien mukaan, sillä muumien vene haaksirikkoutuu myrskyävässä säässä. Muumit löytävät aution saaren jonne leiriytyvät yöksi. He lyötävät saarelta Nuuska Muikkusen. Ensin näyttää siltä, että muumit eivät viihdy saarella, mutta vähitellen he alkavat tottua saaren elämään. Lopulta koittaa aika, jolloin on pakko lähteä kotiin…

 

Muumin metsäseikkailu

Tuula Korolaisen runokirja muumin metsäseikkailu julkaistiin vuonna 2010. Kuvittajana toimi Kimmo Torvinen. Tuula Korolaisen runot vievät lukijat mukaan kiehtovalle matkalle.

Rauhallisena päivänä muumimamman puutarhassa muumipappa inspiroi muumipeikon lähtemään metsäseikkailulle. Muumipeikko pakkaa kaikki tarvitsemansa tavarat mukaan ja suuntaa metsään. Lopulta ruoka loppuu kesken, alkaa sataa vettä ja iskee koti-ikävä. Matkalla muumipeikko eksyy ja tapaa pikkumyyn…

Kirjat sopivat hyvin 1-7 vuotiaille lapsille. Ne sisältävät paljon kuvia ja mukavia runoja. Vanhemmille lapsille kirjat saattavat olla ”hieman” tylsiä. Kirjoissa tapahtuu kuitenkin yllättäviä käänteitä, jotka lisäävät mielenkiintoa. Runoissa kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti tapahtuneita asioita.

 

Tekijät: Aliisa ja Jenni

 

 

 

 

 

 

 

 

Runoilijaesittely: Tuula Korolainen 

Tuula Korolainen syntyi 21.huhtikuuta vuonna 1986  Kuusankoskella. Vähän myöhemmin hän päätti muuttaa Vantaalle asumaan. Hänen perheeseen kuuluu tällä hetkellä aviomies.

Suhde runoja kohtaan syntyi jo pienenä, sillä hänen äitinsä luki runoja iltasaduiksi ääneen. 11-vuotiaan Korolaisen runo pääsi Kouvolan tyttölyseon joulun lehteen, mikä sai hänet innostumaan runojen teosta.

Ammatteja Korolaisella oli monia hän mm. toimi äidinkielen opettajana, lastenrunokirjailijana ja päätoimittajana Onnimannilehdessä vuodesta 1988 lähtien. Korolainen työskenteli tehdessään lasten omaa vuosikirjaa Riitta Tuluston ja kuvittaja Maija Hurmeen kanssa ja he saivat vuonna 2015 tiedonjulkistamispalkinnon. Korolainen on saanut juniori-palkinnon teoksesta kuono kohti tähteä vuonna 2005.

Korolaisen tunnetuimmat teokset ovat Kuono kohti tähteä, Muumien aakkosmatka ja Mikä onni 6B. 

Korolaisen ensimmäinen julkaistu runokirja oli Enkeli ja poliisi. Se julkaistiin vuonna 1990. Enkeli ja poliisi kertoo pääosin voimakkaista tunteista, esimerkiksi yksinäisyydestä, rakkaudesta, surusta, vihasta ja katumuksesta. Kirjasta mieleenpainuvin oli mielestämme runo nimeltään Runoilijan vuodenajat.

Korolainen on sanonut, että hänen runonsa syntyvät enimmäkseen sanoista, kuvista, muistoista, tunteista tai pienestä erehdyksestä. Moni parhaista runoista tulee kuitenkin pyytämättä.

Runoilijan vuodenajat

 

Syksyllä pilvistä sataa pitkiä lauseita,

 Niitä voi koota kompostiin ja antaa muhia.

Talvella pilvistä sataa pisteitä, pilkkuja,

jäisiä huutomerkkejä ja ajatus viivoja.

Keväällä pilvistä sataa pehmeitä sanoja,

niitä voi kerätä tynnyriin ja tehdä runoja.

Kesällä ei sada ollenkaan,

saa istua kuistilla ja katsella kuinka pääskyjen laulut

kiitävät taivaalla.

 

Lähteet:

Tuula Korolainen-Wikipedia

Sinisen linnan kirjasto

Runoraitti-Tuula Korolainen

Korolainen. Tuula I Kirjasampo.si – kirjallisuuden verkkopalvelu

Päivi Heikkilä-Halttunen

 

Tekijät: Jenni ja Aliisa

 

 

 

 

 

 

 

Runoilijaesittely: Tittamari Marttinen 

-Synnyinaika: 2.10.1968

-Synnyipaikka: Kajaani

-Koulutus tai tulkinto: filosofian maisterit

-Ammatti: Kirjailija

Kääntäjä

Lastenkirjailija

Nuortenkirjailija

Runoilija

-Tittamarin saamat palkinnot: Arvid Lydeken- palkinto:   Laivakello-palkinto: 2007 ja Arvid Lydeken-palkinto: 2015

-Tekijän käyttämä kieli: Suomi

-Kansallisuus: Suomalainen

-Maakunta alue: Kainuu

Uusimaa

-Asuinpaikka: Helsinki

-Esikoisteos: Kissa ja Merimies, jonka hän sai julki vuonna 1982, jo 12-vuotiaana

-Hänellä on 4 lasta.

 

Tekijät: Miro, Atte ja Juuso

 

 

 

 

 

 

 

Runoilijaesittely: Leena Laulajainen 

Leena Laulajainen on vuonna 1939 syntynyt lasten ja nuortenkirjailija. Laulajainen toimii äidinkielenopettajana sekä kirjailijana.

Hänen laajaa tuotantoonsa kuuluu muun muassa satuja, kertomuksia, nuortenkirjoja, fantasiaa, myyttisatuja sekä runokirjoja. Leena Laulajaisen varhaisin teos on Taikarumpu kertoo: Lapin-aiheisia satuja, joka julkaistiin 36-vuotta sitten, vuonna 1980.

Laulajaisen tuotannossa esiintyy Lappi-aiheisia satuja sekä kertomuksia. Myös kunnioitus saamelaiskulttuuria näkyy hänen kertomuksissaan.

Runoissaan hänen symbolikielen välineinä korostuvat erityisesti yksisarvinen, lumileopardi, meri ja lintu.

Leena kommentoi runojensa syntymistä näin:

”Runoni eivät oikeastaan synny.

Ne löytyvät

…pilvestä, kukasta,

nurmennukasta,

hukasta, sukasta,

Jörö-Jukan tukasta…”

 

Tekijät: Ronja ja Iida

 

 

 

 

Runoilijaesittely: Laura Ruohonen

Laura Ruohonen on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1997,näytelmien lisäksi hän on kirjoittanut ja ohjannut toista kymmentä kuunnelmaa. Ruohosen näytelmiä on esitetty eri puolilla maailmaa. Ruohonen on saanut lukuisia kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja esim: sokeain kuunnelma palkinnon ja koura palkinnon. Ruohosen näytelmiä on käännetty kymmenelle eri kielelle.

Tekijä: Waltteri

Kirsi Kunnaksen runokirjojen esittelyjä

Kani Koipeliinin kuperkeikat

 

Kani Koipeliinin kuperkeikat on Kirsi Kunnaksen vuonna 1979 kirjoittama runosatukirja.

Kirjan pääosassa on itsenäiseksi, ”villiksi runopilliksi” kasvava kanihahmo.

Runojen pituus kirjassa on yhdestä viiteen sivua, ja niiden kulku on soljuva. Säkeenylityksiä on vaihtelevasti, mikä tekee tekstistä kirjavan monipuolista.

”Ja taivaan kupolissa

kuun täysinäinen kulho maitoansa läikkyi

ja Kanin tassut hohtaviksi kasteli.

ja Kani ihan itseänsä säikkyi,

kun valon valkoisena asteli

ja joka askeleella maasta polkaisi

mustan tanssivaisen

kanimaisen

varjokuvajaisen

ja näki miten pimeään

syttyi metsän vilkkusilmät välkkymään.”

 

Kirjan kuvitus on palkitun ja arvostetun Christel Rönnsin taiteilema, ja tyyliltään hänelle ominainen: hyvin eloisa sekä monipuolinen. Aukeamien yksityiskohdat ovat kivaa katseltavaa. Vaikka ei osaisikaan lukea, kuvia voisi silti mielellään katsella. Kuvien värimaailma vaihtelee, ja ne ovat hauskoja.

Kirjan ensimmäinen runo on nimeltään Kanin syntymä, ja siinä Kani ilmestyy aamuhämärään metsään taikurin hatusta.

”Eräänä päivänä metsässä

yön ja aamun välissä

kun yön varjot syvät

valoon yhdistyvät,

taikoi Metsän Taikuri

tarinoita hatustaan

salaisessa paikassaan.”

 

Toisessa runossa, Tuulen viestissä Tuuli vie viestiä syntyneestä kanista ympäri metsän.

 

”Sitten Tuuli nousi siivilleen

ja lauloi hiljaa itsekseen,

poimi lauluun kaikki aamun tuoksut. 

Kuulkaa kaikki kuunnelkaa

Tuulen sanomaa!

Kuunnelkaa nyt tarinaa

Tuulen kertomaa!

Syntyi äsken Kaniini,

Taikurin hatusta loikkasi.

Se kulkee nyt eksyksissä

ja kysyy: Kuka ja missä?”

 

 

 

Tuulen viesti kiirii läpi metsän. Linnut visertävät puusta puuhun, käki kukkuu ja pupu suputtaa sanomaa syntyneestä Kanista.

 

”— Sitä päivitteli koko metsän väki.

Noin oudosta syntymästä

ei ollut kukaan ennen kuullut,

noin oudosta eläjästä

ei ollut Tuuli ennen tuullut.

Ties vaikka olis MIMMOINEN

taikka KUMMOINEN!

 

”Kun susi Vainohammas siitä kuuli,

se hermostui ja sai hammassäryn pahan.

Tiedonnälkä sen mieltä järsi

ja teki kipeäksi mahan.

’Kuka kummoinen, mikä mimmoinen

ja mikä niksi

sen semmoisen teki Kaniiniksi?’

se siksi kysyi Ketulta, joka luolissaan

 pohti kysymystä ketunjuonissaan.”

 

Kani Koipeliinin kuperkeikat on valloittava kertomus kanista, joka oppii haistamaan, pyörimään kuperkeikkoja, maistamaan, näkemään ja kuulemaan.

Susi Vainohammas ja Kettu Vilkkukieli laittavat pystyyn vedonlyönnin, jolla he päättävät, kumpi saa Kanin alamaisekseen. Se, kumpi saisi sen paremmin kuriin, voittaa.

Kumpi vie voiton vai saako Kani juosta vapaana metsässä?

Tekijä: Eeva 6B

 

Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät

Kirjoittanut Kirsi Kunnas

Kuvittanut Pia Westerholm

 

Kisu-Mirri

Suu ja silmät sirrillä

on meidän pikku Mirrillä

kun se tapaa tuttuja

ja kertoo hiirijuttuja

joissa hiiren viikset

ovat tirrinvirril           (Kirsi Kunnas)

 

Kirja on julkaistu vuonna 2014. Kirjassa on 73 sivua.  Vain jokatoisella sivulla on runo. Kirjan on julkaissut WSOY. Kirja on painettu EU-ssa. Graaffisen suunnittelun on hoitanut Laura Lyytinen.

 

Kuten kirjan nimestä voi päätellä kirja kertoo kissoista ja koirista. Sekaan on kuitenkin eksynyt muitakin eläimiä, hiiriä. Taitaa sitä jossain runossa olla myös hevosia ja lehmiä.

 

Hiiri heinässä

Hiiri meni heinään

haravat hampaissa,

kissa heti perässä

viikate terässä

niitti heinän lakoon.

Ja hiiri pakoon!

Maan rakoon mullan vakoon

juuri ennen kuin-

 

Runot ovat mukavia. Runot ovat melko perinteisiä. Useimmissa runoissa on loppusoinnut. Kirjan viimeinen runo on todella pitkä ja tylsä, lainaukset tekivät runosta tylsän ja sekavan. Muut runot ovat todella lyhyitä. Niissä kerrotaan eläimien kömmähdyksistä ja arjesta. Runot on koottu kahdeksasta Kirsi Kunnaksen kirjasta. Melkein kaikki runot on kirjoitettu hän-muodossa. Runoissa on huumoria. Runojen nimet kertovat ja liittyvät hyvin runoihin. Osassa runoita on hieman myös vanhempia sanoja. Kaikissa runoissa on hauska loppu.

 

Kuvitus on monipuolista ja se sopii hyvin kirjan runoihin. Pelkkä kuvien katselu on mukavaa. Kuvissa näkyy paljon luontoa ja tietenkin eläimiä. Kuvitus on värikästä ja kahta samantyyppistä kuvaa ei ole. Kannen kuva hämää, kuvitus kirjan kansien sisällä on paljon hauskempaa. Joillakin sivuilla on vain pieni piirrustus, mutta jotkin sivut on kuvitettu kokonaan. Piirrustukset ovat täynnä yksityiskohtia, jotka ovat huvittavia.

Tekijä: Vilma

 

 

 

Runoilijaesittely: Kirsi Kunnas 

Tällä kertaa valokeilaan pääsee runoilija Kirsi Kunnas.

Kirsi Marjatta Kunnas-Syrjä on 14. joulukuuta 1924 syntynyt suomalainen akateemikko, runoilija, lastenkirjailija ja suomentaja.

Kirsi on pitänyt elämäntehtävänään herättää kuollut kieli säteilemään ja saada suomalaisten ajattelu uudistumaan kielen välityksellä. Kunnaksen mukaan runoudella voidaan johtaa vallankumouksiin. Pitää vain luottaa kulttuuriin, kirjallisuuteen, kieleen ja musiikkiin. Hän kuului modernisteihin, jotka halusivat irroittautua sodan virittämästä propagandistisesta kielestä. Kirsi haluaa saada kielen säteilemään.

Kunnas sairastui 17-vuotiaana keuhkotautiin (tuberkuloosi). Tauti, johon monet menehtyivät tuohon aikaan, ei ottanut hellittääkseen ja uusi moneen kertaan. Onneksi Kunnas oli sitkeä ja onnistui parantumaan.

Kunnas valmistui ylioppilaaksi vuonna 1944. Keuhkovian vuoksi hän keskittyi kuitenkin runouteen.

 

Kirsi Kunnaksen esikoisteos Villiomenapuu ilmestyi vuonna 1947. Kunnaksesta kehkeytyi sotien jälkeen yksilöllinen, surrealistisia kuvia suosiva aistillinen runoilija.

Parhaiten Kunnas kuitenkin tunnetaan lastenlyriikastaan, joka on samanaikaisesti runoutta myös aikuisille. Kunnas pöllähti lastenrunouden pariin aivotärähdyksen ansiosta.

 

Kunnas uudisti suomalaista lastenlyriikkaa hyvin merkittävästi. Hän halusi irroittautua varhaisemman lastenrunouden ennalta-arvaavista loppusoinnuista ja opettavaisesta asenteesta. Hänen runonsa ovat täynnä kielellisiä leikkejä ja huumoria, jotka puhuttelevat sekä aikuisia, että lapsia.

 

Kunnas on naimisissa kirjailija ja kustannustoimittaja Jaakko Syrjän kanssa. Heillä on kaksi lasta, Matti ja Mikko, jotka tunnetaan Eppu Normaali-rockyhtyeestään.

Vilma ja Eeva 6B

 

 

 

Runoilijaesittely: Kaija Pispa 

 

Kaija Pispa syntyi vuonna 1955. Hän kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja. Kaija on opiskellut Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa kirjallisuutta.  Vuosina 1988-1994 Pispa toimi Suomen lähetysseuran palveluksessa Senegalissa.

Kaija Pispalle on myönnetty seuraavat palkinnot

1.sija Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kirjoitus kilpailussa vuonna 1979.

Sjösted-sukuyhdistyksen kannustuspalkinto 1985.

Satakunnan taidetoimikunnan lastenkulttuurin tunnustuspalkinto 2006.

 

Kaija Pispa on itse sanonut kirjoittavansa seuraavanlaisesti

”Lastenrunojen kirjoittaminen on jännittävää puuhaa kielen ongelmien kimpussa. Kieli on minulle haaste. Kirjoitan lastenrunoja myös huumorin tähden, jonka erinlaiset sävyt runossa antavat siihen sisältöä ja viritteitä.”

Kaija Pispa on mm. kirjoittanut nämä kirjat

Prinssi Pipariksi, Titulein Taikasanat ja Kärpäslätkää.

Kaija Pispan mukaan runoilijan tärkeimmät ominaisuudet ovat, pitää olla elävä ja haasteellinen suhde kieleen. Hyvä Suomen kielen taito tai pikemminkin vaisto. Hyvä lastenruno voi olla hyvin monenlainen. Iästä riippuen lapsille ovat runoissa tärkeitä eri asiat, pienille eri kuin isoille.

Molemmille täytyy tehdä runoja, pienille on tärkeää rytmi, mukaantempaavuus. Kielelliset hauskuudet, sointuisuus, hyvä lastenruno voi leikitellä kielellä. Mutta samalla siinä on syvempiä tasoja. Jotka lapsi saattaa ymmärtää vasta myöhemmin, hyvä lastenruno voi puhutella aikuistakin. Rytmi on tärkeä, mutta isoimmille sen ei tarvitse olla tasainen, vaan elävä ja mielenkiintoinen. Myös hokema tai loru voi olla hyvä lastenruno, koska se tuo kielen leikillisesti arkeen ja ihmisen käyttöön.

Tekijät: Jimi ja Eetu