Aihearkisto: Oppilasvinkkaukset

Tuula Korolaisen runokirjojen esittelyjä

Kuono kohti tähteä

 

Tuula Korolaisen julkaisema runokirja kuono kohti tähteä julkaistiin vuonna 1999. Kuvittajana toimi Marja Nygård-Niemistö. Tuula Korolaisen runokirjassa pääosassa ovat tällä kertaa hiiret, jotka matkaavat.

Kuono kohti tähteä on hauska runokirja, joka sisältää hiukan vakavuutta. Maapallon sisukkaan jokamiehen, hiiren elämästä. Runokirjaan piirtyy sekä vuoden että elämän mittainen kaari avuttoman hiiren vauvan syntymästä viisaan vaarin lähtöön. Runokirjaan kuuluu hiirten vanhoja lauluja, humoristisia viittauksia ja hiirivaarin tarinoita.

Kuikka huutaa, järvi nukahtaa.

Metsähiiri kuuntelee yötä.

Kuusi kasvaa, kala vaeltaa,

tähti syttyy, toinen putoaa.

Yössä, kenenkään näkemättä,

tehdään luomistyötä.

 

 

Kauneus

Kivitalojen kuilussa,

pieni hiiri,

Kirkas, korkea soi

palan taivasta pihaan pimeään

Mustarastaan huilu toi.

 

Runoja sai pohtia kunnolla, jotta ymmärtäisi oikeasti mitä ne tarkoittaisivat. Joissakin kohdissa kirjaa tunnelma oli todella herkkä kuin taas joissakin kohdissa tunnelma oli iloinen ja mukava. Runojen teema vaihteli usein, mutta koko kirjan yhteinen teema oli se että hiiret seurasivat omia unelmiaan täydensi kokonaisuutta. Kuvat täydensivät runoja hyvin ja niiden kautta jopa ymmärsi runoja paremmin. Kuvat olivat hauskoja ja hyvin tehtyjä eli kuvittaja oli tehnyt ainakin hyvin työnsä.

 

 

Mikä onni, 6B

Tuula Korolainen on kirjoittanut runokirjan mikä onni,6B:n kuvittajanaan Terhi Haikonen. Painos julkaistiin vuonna 2009. Runokirjassaan hän tavoittaa varhaisnuorten herkkyyden ja rennon huumorin.

Mitä tapahtuu, kun 6B:n opettaja panee luokan kirjoittamaan runoja ja vielä onnesta? 6B:n oppilaat kertovat kirjassa omista kokemuksistaan onnesta. Eri oppilailla on monia mielipiteitä siitä mitä onni oikeasti tarkoittaa. Joillekin onni tarkoittaa sitä, että saa omistaa kissanpennun taas toisille onni on sitä, että saa pelata pleikkarilla tai omistaa sinireppuisen söpöliinin. Mutta mitä onni oikeasti tarkoittaa?

Runokirjassa oppilaat saavat purkaa iloisimpia ja surullisimpia muistoja. Kirjassa oli hyvin vahvoja tunteita, kuten viha, suru, onni, rakkaus ja ilo. Runoissa  pääosissa olivat tietenkin suru ja onni.

Riku

Oi sohvani mun 

Sinuun painaudun

ja löhöön koko illan

ja luen Aku Ankkaa.

Äiti minut tankkaa

kinkkupizzalla.

Olen onnenpoika 

Löhösohvalla.

Mikä onni, 6B sopii parhaiten 10-12 vuotiaille. Kirjassa runot olivat hauskoja ja kiinnostavia. Niitä jaksoi lukea mielellään. Yhdellä oppilaalla oli esteitä onnen tiellä, kuten esimerkiksi se että joku kiusasi häntä koulussa. Kirjassa huomasi hyvin kuinka erilaisia monet nuoret olivat toisiinsa verrattuna. Monilla oppilailla oli eri mielipiteet ja tunteet kuin toisilla, mutta kyllä joukkoon mahtui niitäkin joilla oli melko samat mielipiteet. Kokonaisuus kirjasta oli monipuolinen ja innosti kirjoittamaan itse runoja. Kolmenkymmenenyhden oppilaan mielipiteet siitä mitä onni on oli jollakin tapaa erikoinen, mutta sopi silti yhteen. Runojen pituus vaihteli usein, sillä uskomme että Korolainen halusi näyttää kirjassaan että koulussa on hyviä kirjoittajia ja vähän huonompia kirjoittajia. Ehkä siitä saadaan vähän aidompi kuva meidän ikäisten lasten elämästä.

 

Muumien aakkosmatka ja Muumin metsäseikkailu runokirjat

 Muumien aakkosmatka

Tuula Korolaisen julkaisema runokirja mummien aakkosmatka julkaistiin vuonna 2009. Kuvittajana toimivat Kimmo Torvinen ja Matti Nisula.

Muumien aakkosmatka runokirjassa läiskitään itikoita, musisoidaan lettunuotiolla ja luetaan dekkareita. Runot alkavat aina aakkosjärjestyksessä. Runokirjassa aakkoset tulevat ainakin pienille lapsille tutuiksi.Tuula Korolaisen runot hauskuuttavat ja vievät lukijat uudelle seikkailulle.

 

”Aah, mikä aamu!”

Muumipappa huokaa.

”Aamiaista pöytään,

Sitten kartta tuokaa!”

Aava meri kutsuu

keinuun aaltojen.

tuoksuu seikkailulta

tuuli suolainen.

 

Kirjassa muumipappa haluaa lähteä merelle seikkailemaan perheensä kanssa. Kaikki kuitenkaan ei mene suunnitelmien mukaan, sillä muumien vene haaksirikkoutuu myrskyävässä säässä. Muumit löytävät aution saaren jonne leiriytyvät yöksi. He lyötävät saarelta Nuuska Muikkusen. Ensin näyttää siltä, että muumit eivät viihdy saarella, mutta vähitellen he alkavat tottua saaren elämään. Lopulta koittaa aika, jolloin on pakko lähteä kotiin…

 

Muumin metsäseikkailu

Tuula Korolaisen runokirja muumin metsäseikkailu julkaistiin vuonna 2010. Kuvittajana toimi Kimmo Torvinen. Tuula Korolaisen runot vievät lukijat mukaan kiehtovalle matkalle.

Rauhallisena päivänä muumimamman puutarhassa muumipappa inspiroi muumipeikon lähtemään metsäseikkailulle. Muumipeikko pakkaa kaikki tarvitsemansa tavarat mukaan ja suuntaa metsään. Lopulta ruoka loppuu kesken, alkaa sataa vettä ja iskee koti-ikävä. Matkalla muumipeikko eksyy ja tapaa pikkumyyn…

Kirjat sopivat hyvin 1-7 vuotiaille lapsille. Ne sisältävät paljon kuvia ja mukavia runoja. Vanhemmille lapsille kirjat saattavat olla ”hieman” tylsiä. Kirjoissa tapahtuu kuitenkin yllättäviä käänteitä, jotka lisäävät mielenkiintoa. Runoissa kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti tapahtuneita asioita.

 

Tekijät: Aliisa ja Jenni

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Tittamari Marttisen runokirjojen esittelyjä

Maailmanpyörässä runoja ja loruja

Runokirjan Maailmassa runoja ja loruja on kirjoittanut: Tittamari Marttinen. Maailman pyörässä runoja ja loruja on ilmestynyt vuonna 2007. Runo kertoo pääosin leikeistä, jotka on suunnattu noin 5 vuotiaille. Runoissa kiinnittää huomiota eniten ulkonäkö, koska se on huono ja tylsä. Kirjan runot ovat perinteisiä, kirjassa on hyviä riimejä. Kirjan ulkonäkö on todella tylsä, siksi runoja on epämukava lukea. Tässä on esimerkki runon kirjoitustyylistä:

Eripurakumpparit roiskuttavat kuraa 

marisevat murisevat pelkkää eripuraa. 

Ärisevät pärisevät aina samaa roiskehippaa 

venyttävät vanuttavat aina samaa kuratippaa. 

 

Sopusaappaat 

Sopusaappaat 

Eteisessä kopisevat 

Pisaroita ropisevat. 

Joka paikkaan sopuisasti astuvat. 

Matot kikattavat, vaikka kastuvat. 

 

Meidän arvio kirjasta :

Meidän mielestä kirja oli huono, koska siinä oli tylsä ulkonäkö, sen takian runoja ei ollut kiva lukea. Kirjan runot eivät ole tehty kuudes-luokkalaisen tasolle, siksi runot olivat hieman lapsellisia ja tylsiä. Kirjan kuvat olivat hyviä, mutta niitä olisi saanut olla enemmän, jos kuvia olisi ollut enemmän niin se olisi tehnyt runoista enemmän mukaansa tempaavan ja muuttanut kirjan ulkonäön hauskaksi. Kirjan riimit oli hyviä.

Tekijä: Miro

 

Pastapolkka ja Mangotango

Runokirjan Pastapolkka ja mangotango on kirjoittanut Tittamari Marttinen. Pastapolkka ja Mangotango on ilmestynyt vuonna 2009.

Runokirja kertoo pääosin vain ruoasta ja ruokaan liittyvistä asioista. Runot on kirjassa aika loppusointuisia ja perinteisiä, eli tässä on paljon riimejä. Runot ovat melkein kaikki eri pituisia. Runokirjan kuvat ovat erittäin hyvin tehtyjä, sillä runot ovat kuviin liittyviä. Runot eivät ole minä muotoisia, vaan runot ovat hän muodoissa. Sanasto liittyy enimmäkseen ruokaan ja ruokaan liittyviin asioihin. Runot ovat hyvin elollisia, koska niissä annetaan ruoalle persoona. Tämä kirja, Pastapolkka ja Mangotango kertoo kirjan sisällön, että kirjassa puhutaan ruokaan liittyvistä asioista.  Runon kertoja on leikikäs ja innostunut.

Meidän mielipiteemme kirjasta on, että se on hauska ja mielenkiintoinen. Luulisimme että kirjan kirjoittamisessa on kulunut puoli vuotta.

Kirja oli hauska, koska siinä oli todella hauskoja runoja, jotka kertoivat ruokiin liittyvästä asioista.

Kirja oli loppujen lopuksi sellainen ,että olisimme halunneet enemmän jopa lukea niitä runoja.

Tekijä: Miro

 

Tivoli Tähtisade

Kirja on hyvin kaksivärinen, kirjassa on pääosin vain pinkkiä ja vihreää. Kirjan on kirjoittanut: Tittamari Marttinen ja kuvittanut Rosa Liksom. Kirja on täynnä monipuolisia runoja ja runot ovat suurinpiirtein 4-10 vuotiaille tarkoitettu. Kirja on painettu vuonna 2004. Kirjassa on hyviä riimejä ja runoissa ei ole hirveän paljon loppusointuja. Tässä esimerkki kirjan runoista:

 

Tunnetko sä tivolia 

Ihan hassunkurista? 

Koirat tahtoo lauleskella, 

Kissat tahtoo murista, 

 

Ikkunat on talossamme 

Vinoja ja soikeita, 

Hurjimmatkin kuvitelmat 

Tosia ja oikeita! 

 

Kirjassa ei ole kaikissa runoissa ihan hirveän paljon riimejä, mutta niitä löytyy ihan tarpeeksi.

Kun kirjaa lukee, niin tulee ihan hauska mieli, sillä siinä on sen verran hauskoja sanoja ja runoja, että tulee melkein nauru.

Kun ensimmäisen kerran otimme kirjan kirjakassista, niin tuli sellainen olo, että ei haluaisi lukea kirjaa, koska sen kansi on ärsyttävän näköinen.

Kirjassa oli riimejä, joitten pituus vaihteli, esimerkiksi yhdessä runossa oli enimmillään jotain kolme lausetta ja vähimmillään yksi lause.

Tekijä: Atte

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leena Laulajaisen runokirjojen esittelyjä

Sininen pieni aasi

Sininen pieni aasi on Leena Laulajaisen vuonna 2007 julkaistu runokirja, jonka kuvittajana on toiminut Liisa Kallio.

Runokirja kertoo mm. pienen aasin, merirosvon, yksisarvisen ja monen muun taikaolennon seikkailuista.  Myös arkiset asiat ovat väännetty taitavasti runoiksi.

Sanakin voi riittää.

Sana osaa kiittää,

sanoja saa lukea,

sanoiksi voi pukea,

sana osaa surra,

sana osaa purra,

sanansa voi syödä,

sanalla voi lyödä,

sana osaa helliä.

Sanoissa voi kelliä.

Leena Laulajainen, Sanakin voi riittää

 

79:stä runosta koostuva kaiken ikäisille suunnattu runokirja viihdyttää nuorempaa, niin kuin vanhempaakin lukijaa. Joistain runoista voit löytää paljon loppusointuja, kun taas toisista et löydä niitä lainkaan. Useimmissa sanat seikkailevat rivillä loogisesti, mutta poikkeuksiakin löytyy.

Runojen nimet ovat tiivistettynä runon koko sisällöstä. Lukija tietää jo otsikosta millainen runo on kyseessä.

 

Muovailin päiväkodissa

savihevosen.

Väritin sen punaiseksi,

mut harja on kultainen.

Yksi jalka irtosi, vaikka

kahdesti liimasin.

Ensin mua itketti, mut

sitten huomasin,

että voihan se hevonen silti

olla onnellinen-

vaikka jalkoja on vain kolme,

niin harja on kultainen!

Leena Laulajainen, Punainen hevonen, jolla on kolme jalkaa

 

Meidän mielipiteemme kirjasta:

Lukukokemus oli mukava ja hauska, sillä runon iloiset sanomat saivat hyvälle tuulelle. Mielestämme tämä kirja oli  lukemistamme Laulajaisen kirjoista paras, ja voimme suositella sitä juuri sinulle hyvä lukija.

 

Kiitos ja kumarrus.

~Ronja ja Iida  Pöllönkankaan koulu 2016

 

Sinisen delfiinin laulut

 

Sinisen delfiinin laulut on Leena Laulajaisen 1997-luvulla julkaistu runokirja. Kirjassa meri on koko ajan läsnä. Välillä se tyrskyää, ja joskus leikitään laineiden kanssa. Myös meren asukit ja aurinko tulee tutuiksi runomatkan varrella.

Meritähti ja delfiini,

hylje ja valkea lokki,

meriruoko, minä

ja uneksiva kivi:

Meren kuningas leikkii

vakavana

hymy silmissään

 

Lähes kaikki runot ovat rakenteeltaan vapaarytmisiä, eli loppusointuja on joissain runoissa, kaikissa ei. Suhteellisen lyhyissä runoissa meren sanoma tulee kuvainnollisesti kerrottua.

 

Vedessä äänet ovat hiljaisia

ja tanssivat.

Vedessä värit ovat kirkkaita

ja keinuvat.

Vedessä metsä kasvaa ylösalaisin

ja heijastus on syvin, salaisin.

 

 

 

Sanat seikkailevat riviltä toiselle runon edetessä. Jotkut säkeet myös muodostavat sivulle erikoisia kuvioita.

Kirjan nimi Sinisen delfiinin laulut kertoo kirjan neljännen kappaleen runoista, joissa delfiini laulaa meren kanssa.

Runoissa on yksityiskohtaisesti kuvailtuja asioita, ja kauniisti kerrottuja kohtauksia.

 

Yön lintu taittaa

taivaanrannasta auringon

punaisen unikon

ja peittää poikasensa

untuviin.

Hellästi meri hyräilee 

lintujen kehtolaulun.

 

Meidän mielipiteemme runokirjasta:

Runon aihe meri, esiintyi kirjassa selkeästi. Me itse emme päässeet kunnolla runon sisälle, joten lukukokemus ei ollut kovin mieleinen kummallekkaan. Kirja sopii kaiken ikäisille, mutta eritoten keskittyville persoonille, jotka hurahtavat helposti runojen maailmaan.

~Ronja ja Iida Pöllönkankaan koulu 2016

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Laura Ruohonen: Allakka Pullakka

Yökyöpelit jatkaa kiitetyn Allakka Pullakan tunnelmissa. Yökyöpelit on jatkoa kirjalle Allakka Pullakka, sekä super suosittu ”sitä on huudettu ja revitty käsistä”.

Yökyöpelit keskittyy öisiin runoihin joita ovat esimerkiksi Piskin tiski, Viisi pientä niemistä ja Uneton Nonna.

Kirjan runot ovat pääasiallisesti loppusoinnullisia, sekä jotkut ovat säkeistettyjä. Virkkeet asettuvat säkeisiin hyvin ja oikein. Runojen rytmi syntyy tauoista ja rytmi tuo hyvän tunnelman, runojen kieli on vaihtelevaa eikä runoissa ole vastakohtia paljoa.

Elollistamista on paljon, ”on vain karmea räyhäpiirakka joka riekkuu kita auki” ja” päätäi Väätäinen päivä kodin perusti”.

Kirjan hahmoja ovat: Huoltomies Hossa, Janoinen Iivana, Nakertajat, Agenttinero Naru, Neiti Björk, Saku seurallinen setä, Laiska piski, Pikkukokki, Rastatyypit, Caesar, Viisi pientä Niemistä, Päätäi Väätäinen, Pääjalkainen, Teräs-Taavi, Imulimanäyte, Muurahaismummo, Hiiri-fakiiri, Ujo prinssi, Uninen Ulla. Räyhäpiirakka, Kelju kotityranni, Pullakeisari, Uneton Nonna, Herra Käki ja Musu.

Allakka Pullakan hahmot: Sir Kasmir Koi, Yksitotinen Mies, Ruåttalainen Rusina, Juoksiaiset, Varomaton Viikuna, Mösjöö La Huma, Sankari-Sopuli, Kolme hikistä pikimiestä, Sika, Rosvohummeri, Mahtimummeli, Lammas, Hukka, Vili-Veli, Himalajan Hilma, Angorakissa, A. Rakki, Pennonen, Kaimaani Taimi, Mursu, Karsea Mato, Toukat, Mestari kokki Hui-Hai-Hoi, Apukokki Tun A. Roi, Eversti Ärjyström, Paksu paco, Miss Marenki, Veeti, Seija Soija.

Tekijä: Waltteri

Kirsi Kunnaksen runokirjojen esittelyä, osa 2

Tiitiäisen pippurimylly

 

Kirjoittanut Kirsi Kunnas.

Kuvittanut Julia Vuori.

 

Tiitiäisen pippurimylly on runokokoelma, joka on voittanut Topelius-palkinnon vuonna 1992.

 

Leskenlehti

Kun leskenlehti ilmestyy 

Siihen on hyvä syy: 

Painotuore lehtinen 

Kertoo meille uutisen 

Ja otsikoi sen huolella: 

OLLAAN KESÄN PUOLELLA! 

 

Kirja on julkaistu Porvoossa vuonna 1994. Kirjassa on 79 sivua. Kirjan on julkaissut WSOY. Graafisen suunnittelun on toteuttanut Julia Vuori.

Kirjan kuvitetut hahmot ovat enimmäkseen eläimiltä näyttäviä huonekaluja ja muuten ihan tavallisia lintuja, kaloja, hiiriä ja kaikenlaisia muita hauskoja eläimiä. Kuvitus on melko yksiväristä. Kuvat on rajattu epämiellyttävän näkyvästi ja sotkuisesti mustalla. Sivuilla on paljon tyhjää tilaa, jonne olisi voinut kuvittaa jotain mukavia pieniä yksityiskohtia. Väri on melko haalea. Kuvitus on vauhdikasta.

Runot sopivat enimmäkseen lapsille, kuin aikuisille. Jotkut runot ovat hauskoja ja muuten ihan mukavaa luettavaa, mutta siltikin tuntuu hieman pitkästyttävältä lukea, koska se on ehkä vielä omaa ikäluokkaa alemmas suunnattu kirja. Runojen sisältö on hyvin erilaista. Niissä kerrotaan eläimistä, soittimista ja kaikenlaisista muista asioista. Runot ovat hyvin riimillisiä, lyhyitä sekä pitkiä. Kirjassa on paljon säkeenylityksiä.  Jotkin runot ovat sekavia ja ylittävät ymmärryksen. Miten kalasta voi tulla töpseli? Joo, kirja on lapsille suunnattu runokirja, mutta hyvin epäloogista. Mutta ihan ymmärrettävää, sillä kirjailija ja kuvittaja ovat käyttäneet mielikuvitusta paljon.

 

Autio talo 

Että on  kylmä, sanoi talo 

kun sammui lampusta valo. 

Että on pimeää 

kun ollaan ilman nimeä, 

sanoi lukossa ovi. 

Ei nyt naurukaan sovi, 

on tukossa joka kolo, 

tyhjää täynnä on koko olemassa olo! 

 

Kirjan runot ovat minä sekä hän muotoisia. Riimipareja on paljon. Jotkut sanat toistuvat runossa, mutta ei liian paljon vaan sopivasti. Runojen loput ovat hauskoja. Runoista saa kuitenkin ymmärryksen siitä mistä idea on voinut tulla. Niissä kuvaillaan ihan hyvin jonkin eläimen ulkomuotoa ja miltä ne sinänsä näyttää. Kuitenkin vähän mietityttää kirjan runot. Ne ovat hieman outoja ja jotkut runot kuulostavat siltä että ne olisivat vain kirjoitettu hutaisemalla.

Tekijä: Maria

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaija Pispan runokirjojen esitelyä

Titulein taikasanat

Kaija Pispa on tehnyt kirjan Titulein Taikasanat vuonna 2004 joka on saturomaani. Runot ovat hyvin riimillisiä ja hyvin pitkiä. Kirjassa on 82 runoa, ja 88 sivua. Kirjan kuvitus on hienoa, sen on kuvittanut Elina Warsta.Kuvittaja on tehnyt iloisia ja mukavia kuvia jotka liittyvät aiheeseen.  Jos pidät pitkistä runoista tämä kirja on sinulle sopiva, kirja soveltuu 8-12 vuotiaille lapsille. Tässä kirjassa on viikonpäivistä tehtyjä runoja. Kirjassa on murre sanoja. Tämä Kaija Pispan kirja on yksi suosituimmista hänen kirjoistaan. Kirjassa on runoja erilaisia viikonpäiviin liittyen esim. Perjantain runossa perunoista. Titulein runokirjassa on vinkeän rytmikkäistä runoista löytyy niin jazz-hauskuuksia, kalevalamittaa kuin räppiäkin. Titulei on lörpöttelevä nukkeraasu jonka suusta tulee ilokaasu. Runojen nimet, kuten Isoäidin superlatiiviaika, Riippumaton riippumatto ja hölynpöly laskeutuu, ovat sanaleikeille vasta alkusoittoa.

 

Kirjassa on paljon riimejä mm.

Pleikkaukset-Meikkaukset-Skeittaukset 

Matkat-Mutkat-Tutkat 

Halas-Valas 

Verukkeet-Perukkeet 

Hosui-Osui 

Palasta-Kalasta 

Kätevän-Pätevän

 

Runojen rytmistä tulee hyvä mieli, säepareja on kirjassa mm.

Musiikkina tuulenhumina 

Päivän merkkitapahtumina 

 

Ilmojen haistelu ja 

Sadepisaroiden maistelu 

 

Hän keksi sanat salaiset ja  

Taikoi taiat kalaiset 

 

Siikaa liikaa halas  

Tulkoon onkeen valas 

 

Runoissa on paljon sisältöä, otsikko kertoo runojen pääasian.

  • Maanaantain runossa on kalastamisesta tietoa.
  • Tiistain runossa on timanteista tietoa.
  • Keskiviikon runossa on kesyistä kissoista tietoa.
  • Torstain runossa on totuudesta tietoa.
  • Perjantain runossa on perunoista tietoa.
  • Lauantain runossa on laulusta ja taulusta riimejä.
  • Sunnuntain runossa suklaa sulaa suussa.

 

Kärpäslätkää

Kärpäslätkää kirja on hyönteisistä kerto kirja. Kirjan on kuvittanut Elina Warsta. Kaija Pispa on kirjoittanut tämän kirjan vuonna 2006. Kirjassa on monen laisia hyönteisiä. Kaija Pispan runoissa avautuu hyönteisnäkökulmasta hykerryttävällä tavalla. Terävä, salaviisas ja lohdullinen huumori johdattelee lukijaa karikkeiden ja kärpäskakkojen keskellä elämän surkuhupaisiin sattumuksiin. Toisinajattelija Harry Kärpäsen puhekuplista  pulppuaa riemastuttavaa tunkiofilosofiaa, joka puhuttelee monella eri tasolla, kaiken ikäisiä ihmisiä.

 

Kirja sopii kaiken ikäisille, kirjassa riimitellään paljon. Elina Warstan persoonallinen kuvitus ryöpsähtää paikoin hurjiksi kuvapinnoiksi.  Runojen rytmi tuo iloisen tunnelman,  kirjassa on monia hyönteisiä joten kirjaa suositellaan myös pienille.

Kirjassa on monia säepareja mm.

Torvessa-Korvessa 

Lyö-Syö 

Värjyy-Ärjyy 

Poskea-Koskea 

Tie-Vie 

Lumiin-Jumiin 

Mahallaan-Tahallaan 

Runoissa ei ole paljon vastakohtia, enemmän riimipareja. Vertailuja runoissa on jonkin verran.  Runot ovat pitkiä mutta niiden pituus vaihtelee. Kirjassa on 111 sivua ja runot ovat yleensä aukeaman pituisia.

Tekijät: Jimi ja Eetu

 

Runoilijaesittely: Kaija Pispa 

 

Kaija Pispa syntyi vuonna 1955. Hän kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja. Kaija on opiskellut Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa kirjallisuutta.  Vuosina 1988-1994 Pispa toimi Suomen lähetysseuran palveluksessa Senegalissa.

Kaija Pispalle on myönnetty seuraavat palkinnot

1.sija Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kirjoitus kilpailussa vuonna 1979.

Sjösted-sukuyhdistyksen kannustuspalkinto 1985.

Satakunnan taidetoimikunnan lastenkulttuurin tunnustuspalkinto 2006.

 

Kaija Pispa on itse sanonut kirjoittavansa seuraavanlaisesti

”Lastenrunojen kirjoittaminen on jännittävää puuhaa kielen ongelmien kimpussa. Kieli on minulle haaste. Kirjoitan lastenrunoja myös huumorin tähden, jonka erinlaiset sävyt runossa antavat siihen sisältöä ja viritteitä.”

Kaija Pispa on mm. kirjoittanut nämä kirjat

Prinssi Pipariksi, Titulein Taikasanat ja Kärpäslätkää.

Kaija Pispan mukaan runoilijan tärkeimmät ominaisuudet ovat, pitää olla elävä ja haasteellinen suhde kieleen. Hyvä Suomen kielen taito tai pikemminkin vaisto. Hyvä lastenruno voi olla hyvin monenlainen. Iästä riippuen lapsille ovat runoissa tärkeitä eri asiat, pienille eri kuin isoille.

Molemmille täytyy tehdä runoja, pienille on tärkeää rytmi, mukaantempaavuus. Kielelliset hauskuudet, sointuisuus, hyvä lastenruno voi leikitellä kielellä. Mutta samalla siinä on syvempiä tasoja. Jotka lapsi saattaa ymmärtää vasta myöhemmin, hyvä lastenruno voi puhutella aikuistakin. Rytmi on tärkeä, mutta isoimmille sen ei tarvitse olla tasainen, vaan elävä ja mielenkiintoinen. Myös hokema tai loru voi olla hyvä lastenruno, koska se tuo kielen leikillisesti arkeen ja ihmisen käyttöön.

Tekijät: Jimi ja Eetu

 

 

Kaarina Helakisan runokirjojen esittelyjä

Niille joilla on nauravat korvat

Kirjoittanut Kaarina Helakisa ja kuvittanut Markus Pyörälä. Toimittanut Sanna Jaatikainen. Kirja julkaistiin 7. Helmikuuta 2008 Helsingissä.

SALAPOLIISI KYÖSTI VEHVILÄISEN LIIKENNELAULU:sta pätkä:

”Jotkut höppänät ne ajelee 

ihan niin kuin niitä huvittaa.

 Ne luulee että liikenteessä

 mitä tahansa tehdä saa.

 

VASKIKÄÄRME:

”Kobra, kyy

 (Hyh hyh hyy! Hyh hyh hyy!)

On noidan lemmikkejä. Syy

lie varmaan Welhon viekkaus

Ja villin väen vapaus.

Sen kaikki velhot hyväksyy.”

Kirjassa on todella hauskoja ja riimiparisia runoja. Kuvitukset ovat todella värikkäitä ja kivoja. Kirja on mielestäni noin yli 4-vuotiaille. Kirja sisältää yli 130 runoa. Kustantaja on Otava. Kirjassa on 135 sivua, ja joka sivulla on ainakin yksi runo. Kirjan nimi ”Niille joilla on nauravat korvat” kuvaa jo aika paljon kirjasta.

Kuvat ovat tehty hienosti ja ovat jotenkin runoihin liittyviä kuvia. Runoissa puhutaan enimmäksi osin arjen perus asioista, mutta se muuttuu hauskaksi, niin kuin tässä kirjassa pitääkin muuttua. Suosittelen lukemaan jos tykkää hauskoista runoista.

 

 

Posetiivi

Kirjoittanut Kaarina Helakisa 1976, kuvittanut Urpo Huhtanen. Julkaissut WSOY 1981. Hyvin vanhanaikainen kirjoitustyyli ja kuvitus. Kuvitus pääosin musta valkoinen, muutama punainen väriläikkä. Runot ovat suurimmaksi osaksi pitkiä, mutta sekaan on eksynyt muutama lyhyempikin. Vain pieni osa on riimiparillisia. Kirjan nimi on vähän ihmeellinen, koska kirjassa on paljon erinlaisia runoja. Suuri osa  runoista on iloisia. Joukkoon on eksynyt muutama haikeakin runo.

 KEKKONEN 

Kekkonen kiipesi ratikan katolle 

ja hyppäsi siitä lentävälle matolle  

ja lentää lepatti Helsingin poikki 

ja illan tullen linnaansa loikki.

 

Kirja sopii mielestäni alle 9-vuotiaille. Runot olivat lapsellisia ja helppo tajuisia.

 

Annan ja Matiaksen laulut

Kirjoittanut Kaarina Helakisa 1968. Kuvittanut Jori Svärd. Kirjassa on paljon pitkiä runoja, mutta myös jonkun verran lyhyempiäkin runoja. Kuvitus on kokonaan mustavalkoista. Lähes mitkään runot eivät ole riimiparillisia. Kirjan nimi ”Annan ja Matiaksen laulut” kuvaa aika paljon kirjaa, koska monien runojen nimessä on joku laulu esim.(”Äidin laulu” ja ”Riikan ensimmäinen laulu”).

Matiaksen laulusta pätkä:

Minä olen Matias, minä olen Matias, 

Ja olen äidin ikioma iso automies. 

Kun autoni tööttää: tööt-töt-tö-rää, 

Niin kaikki sanoo: Matias on äidin hurjapää. 

 

Minä olen Matias, minä olen Matias, 

Ja minulla on traktori ja iso kuormuri. 

Kun traktori pärisee:ron-ron-ron, 

Niin kaikki sanoo: Matias se vauhdissa on! 

 

Kirja sopii minun mielestä alle 8-vuotiaille, koska runot olivat aika lapsellisia.

Jukka Itkosen runokirjojen esittelyä, osa 2

Laulavat lenkkitossut

Laulavat lenkkitossut- kirja on Jukka Itkosen kirjoittama lasten runo-kirja, joka on julkaistu vuonna 2015. Kuvituksen kirjaan on tehnyt Matti Pikkujämsä. Kirja on saanut nimensä viimeisestä runostaan, jossa lenkkitossut laulavat ja samalla saavat runon juoksijan iloiseksi. Kirja on täynnä urheiluaiheisia runoja. Runoja on jalkapallosta ja jääkiekosta ja jopa penkkiurheilusta mäkihyppyyn.

Kirjassa on lähes kaikki urheilulajit omina runoinaan.Runot ovat loppusoinnullisia ja niissä on useita säkeitä. Säkeiden määrä vaihtelee reilusti eri runoissa. Jokaisella kirjan sivulla on vähintään yksi kuva ja yksi runo. Kirjan kuvitukset on maalattu kuvittajan hauskalla, leikkisällä ja värikkäällä tavalla. Runoissa rivit ovat aina suorat, mutta niiden paikat sivuilla vaihtelevat kuvien ja lausunnan mukaan, Myös pituus vaihtelee reilusti, jolloin yhdelle sivulle mahtuu joskus montakin lyhyttä runoa.

Kirjan runot ovat kertomusrunoja eri urheilulajien taitajien matkasta. Useammassa runossa jonkin urheilulajin edustaja haluaa menestyä lajissaan ja aloittaa kovan harjoittelemisen, runon lopussa henkilö ainakin parantaa omaa ennätystään tai jopa voittaa kokonaisen kilpailun. Kirjassa opetetaan kuitenkin että voittaminen ei ole aina tärkeintä, kunhan tekee parhaansa ja pitää hauskaa.Moniin runoihin on laitettu sisälle jonkinlainen urheilusuoritus eri olosuhteissa. Vaikka kyseessä on urheilurunokirja, mukaan mahtuu myös mm. Ratsastusta, penkkiurheilua ja shakkia.

Myös tässäkin Jukka Itkosen kirjassa eläimet ovat päässeet pieniin, muuta tärkeisiin rooleihin. Suurin osa kirjan runoista on kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta. Runokirjassa näkyy, että se on julkaistu ihan vasta, sillä runoissa esiintyy muutamia nykyajan vempeleitä.

 

Kirjan nimikkoruno:

Minulla on lenkkitossut,  

Arvatkaapa miksi?  

Kun laitan tossut jalkaani,    

Ne muuttuu laulaviksi. 

Sitten lähden liikkeelle,    

juoksen taikka kävelen. 

Ja lenkkitossut antaa mieleen, 

sekä rytmit että sävelet. 

 

Tekijät: Nea ja Emilia S

 

VILLIN LÄNNEN MURMELI

Villin lännen murmeli on eläinteemainen runokirja, josta voivat nauttia niin lapset, kuin aikuisetkin. Kirja on painettu Keuruussa vuonna 2009. Kirjassa Jukka Itkonen mukailee uusiksi suomalaista lastenrunoperinnettä, leikittelee kielellä ja tunnelmoi. Osa kirjassa esiintyvistä eläimistä on kirjailijan mielikuvituksen luomia. Kirja on saanut nimensä runosta Villin lännen murmeli, jossa villistä lännestä saapunut röyhkeä murmeli tulee etelänavalle ja keksii kaikenlaista omituista puuhaa.

Villistä lännestä saapunut murmeli

Etelänavalla igluja turmeli.

Siellä se röyhkimys

tunnettuun tapaansa

tuijotti, röyhkäle, vain omaa napaansa.

Jukka Itkonen on itse kuvittanut runokirjan. Kuvitus tuo paljon selkeyttä ja hullunkurisuutta runokirjaan. Kuvien kautta on helppo eläytyä runojen maailmaan.

Joissain kirjan runoissa on myös vuorosanoja.

Yhtenä iltana juttelin

Eläinten kanssa,

Lehmä sanoi minulle: ”Mää”

( lainaus runosta Jukka Itkonen juttelee eläinten kanssa)

Kirja on jaettu viiteen eri osaan, joista yhdessä on vain yksi runo, 3. ryhmä: Koti-isä perjantaina. Tässä on muutamia esimerkkejä ja lainauksia ryhmien sisältämistä runoista.

1. POLVET PILVISSÄ

Onko varsinaista olemassa?

Tietenkin.

Kyllä varsinainen on.

Polvet ovat pilvissä,

Päässä kimmeltää

Taivaankannen tähdistöt

Ja kirkas ikijää

( lainaus runosta Varsinainen)

 

2. HÄIVY, HÄIVY, HÄMÄHÄKKI

Lennä, lennä, Leppäkerttu

Presidentin taskuun.

Popsi linnan keittiössä

Puurot pressan laskuun.

( lainaus runosta Häivy, häivy, hämähäkki)

 

3. KOTI-ISÄN PERJANTAI

Kuuden aikaan aamulla

On aika silmät aukaista,

Herätä ja lähtölaukaus

Päivän toimiin laukaista.

Uni oli sikeää ja antoi

Lisää voimia

Koti-isän tehtävissä

Koko päivän toimia.

(lainaus runosta Koti-isän perjantai)

 

4. VILLIN LÄNNEN MURMELI

Kastelukannuviipero Tanskassa,

Sillä on puutarhahommelit hanskassa.

Kurkut jo kuivuu,

Viipero astelee

Kurkkujen luokse ja kurkkuja kastelee.

(Kastelukannuviipero)

 

5. NOIDAN KATTILA

Noita heittää kattilaan

Nakkimakkaran,

Reikäleivän reikiä

Ja lypsyjakkaran.

Sitten noita, häh häh hää,

Keitostansa hämmentää,

Näyttää hetken aikaa

Oikein tyytyväiseltä.

( lainaus runosta Noidan kattila)

Kirja oli mielestäni mukavaa luettavaa. Se oli jaettu järkevästi näihin viiteen osaan. Kirjassa oli muutamia tutun kuuloisia runoja, joita oli muokattu.

 

Jukka Itkosen runokirjojen esittelyä

Aakkoslammas loksuhammas

Aakkoslammas loksuhammas-kirja pitää sisällään runon joka kirjaimelle ja yhden runon aakkosille.  Runot ovat kekseliäitä ja hauskoja. Monet runot ovat eläinaiheisia, mutta eivät kaikki. Myös hankalammista kirjaimista, kuten Q ja Å on kirjassa runo. Runojen tyyli vaihtelee paljon loppusoinnuista soinnuttomiin ja toistosta pitkiin tarinoihin.  Runot ovat kirjoitettu suurimaksi osaksi hän muodossa, mutta muutamasta kohdasta löytyy puhetta. Runoissa kuvaillaan hahmoja, tapahtumia, paikkoja ja säätä taitavasti.

Kirjan on kirjoittanut Jukka Itkonen ja sen on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava vuonna 2006. Kirjan runot sopivat hyvin lukemaan opetteleville ja niille jotka osaavat jo lukea. Kirjan alkuperäiskieli on suomi ja kaikki runot ovat alun perin suomenkielisiä. Kirjan runot ovat pääosin kertomusrunoja, mutta joukossa piilee muutama muukin runo. Kirjaa lukiessa tulee hyvälle tuulelle ja saattaa naurahtaakkin.

Kirjan runoja täydentävät kuvitukset on tehnyt Christel Rönss. Aakkoslammas loksuhammas ei kirjassa itse esiinny, mutta kirjan sivuilta löytyy paljon muita eläinystäviä heinäsirkoista dinosauruksiin. Ihmisiäkin on muutama, mutta eläimet ovat pääasiassa vallanneet sivut. Kuvitukset ovat kauniita ja hauskoja ja sopivat kirjaan täydellisesti.

Kirjaimet,                                                                       

sanojen poikaset, ne ovat nimeltään                                                                

 aakkoset.

Montako poikasta? Arvaahan.

Kaksikymmentäkahdeksan.    

Tekijä: Helmi

 

Käpälämäki

Käpälämäki-kirja on huikeana riimittelijänä tunnetun Jukka Itkosen kirjoittama lapsille suunnattu eläinrunokirja, jonka lukemisesta nauttii myös vanhempikin. Kirjan on julkaissut Otava vuonna 2002. Kirjan on kuvittanut Petra Heikkilä realistisella, mutta myös värikkäällä tyylillä. Käpälämäki on ensimmäisiä kirjoja, mihin Itkonen on lisännyt musiikillisuuttaan. Kirjailijan laaja mielikuvitus näkyy todella hyvin tässäkin kirjassa. Runot ovat pääasiassa pitkiä ja todella kuvailevia, mutta mukaan mahtuu myös muutamia lyhyempiä runoja. Runoissa on säännölliset loppusoinnut, mutta myös muutamia vapaampia runoja löytyy.

Runot on jaettu neljän pääotsikon alle, joista jokainen kertoo yhdestä eläinlajista, joiden tähtinä ovat kissat, kalat, koirat ja linnut. Vaikka yhden osion pitäisi kertoa pelkästään yhdestä eläinlajista, on joihinkin runoihin yhdistetty useampia eläimiä eri osioista. Suurin osa runoista kertoo kissojen, koirien, kalojen tai lintujen eri ”roduista”. Käpälämäki on mainio kirja luettavaksi jos vaikka ei ihan tunnu hallitsevan kaikkia kalarotuja. Tämän vuoksi kirja on hyvää luettavaa pienille lapsille, sillä samalla kun lukee tai kuuntelee hauskoja runoja voi mieleen jäädäkin jotain.

Ensimmäinen kirjan otsikko on nimeltään Kissanpäivät, jonka kaikki runot kertovat jotenkin kissoista. Runoissa kissat ovat nousseet ihmisen älytasolle ja niinpä runoissa kerrotaan eri rotuisista ja eri ammateissa olevista kissoista. Tässä kirjan osiossa mielikuvituksen puutteesta ei voi syytellä, sillä kissat ovat päässeet seikkailemaan  muinaisesta-Egyptistä kellotorneihin.

Toinen otsikko on Lohi ui ohi, jonka nimi tulee osion lyhyimmästä runosta, jossa nimestä päätellen lohi ui sataman ohi. Kaloista kerrotaan niin keitoissa, kaupoissa ja tietenkin vapaana vedessä. Kalojen ulkomuotoja kuvaillaan tässä osiossa paljon, kuitenkin erilaisilla ja hauskoilla tavoilla. Ensimmäisen osio kissat ovat päässet pieneen osioon kalojen saalistamisessa.

Kolmannen otsikon nimi on Tassutuksia, joka taas kertoo kissojen vastakohdasta, nimittäin koirista. Runot ovat enimmikseen hyvin kuvailevia koiraroturunoja, joissa kerrotaan miltä rotu näyttä ja miten se käyttäytyy. Muutamissa runoissa koiratkin ovat aivan ihmisen kaltaisia ja hekin ovat päässet kokeilemaan eri ammatteja.  Joissakin runoissa Jukka Itkosen musiikillisuus tulee ilmi rokkailevissa ja laulavissa koirissa.

Neljäs ja viimeinen kirjan osio on nimeltään Höyhenjuttuja, jossa kerrotaan tarkasti eri lintulajien näyttävyydestä ja niiden lentelevästä elämäntyylistä. Osiossa on rokkailevia kaatopaikalle eläviä harakoita ja koristeellisia eläintarhan riikinkukkoja. Tässä osiossa rotuja on luultavasti kuvailtu eniten ja riimit vain paranevat loppuun mennessä.

Yksi kirjan runoista :

Maalaiskissan salainen        

kalainen unelma

Jos kalat maassa itäisi,                                                        

niin silloin kyllä pitäisi                                                                                                        

kalansiemeniä kilo.

Mikä ilo! Mikä ilo!                                                                                                            

Näkisi kun kalapellon evät,                                                      

auringossa kiiltelivät.

Ja sitten suoraan toimintaan,                                                     

kalasadon poimintaan.  

 

Tekijä: Emilia S.