Aihearkisto: Tunneilta

Vieraana Atu Ruotanen

atu

Saimme tutustua kirjailijavieraaseen, Atro ”Atu” Ruotaseen, oppitunnin verran. Esittelemme hauskan runoilijamiehen kaikille lukijoille:

Runoilija Atu Ruotanen asustaa Parikkalassa ja Imatralla. Useimmiten hänet voi löytää isäilemästä, jalkapalloilemasta tai runoilemasta ja välillä leipätyöskentelemästä pakolaisohjaajana. Nuorena Atu pelasi jääkiekkoa ulkomailla asti, nykyään hän potkii jalkapalloa kotimaisemissa puulaakisarjassa.

Runoilija Atusta tuli pilkkujen ja isovanhempien vuoksi. Isovanhemmat opettivat hänet rakastamaan huumoria ja kielellä leikittelyä, pilkkusäännöt taas hämmensivät ja saivat välttelemään perinteisten äidinkielen aineiden kirjoittamista. Vaikka Atu myöhemmin opiskeli välimerkkien käytön juurta jaksain, jäi hänelle kuitenkin ammattitaudiksi paha pilkunviilaus ja sanojen vääntely.

Atu on julkaissut kaksi runokirjaa, Satulaan ja Hajanhujalla. Molemmista hän on isällisen ylpeä, vaikka jälkimmäisessä kirjassa Atu signeeraa koulukirjaston kappaleen Satulaan-kirjasta.onkin kolme väärää kirjainta. Uskallamme kuulemamme perusteella odottaa pian kolmattakin kirjaa, sillä Atu paljasti runoja alkaneen taas syntyä hyvällä sykkeellä.

Runoja kirjoittaessaan Atu istahtaa alas ja ottaa esille vanhan ja pinttyneen teekuppinsa, sillä kahvia juomalla eivät runot synny. Teekuppia ei koskaan pestä, sillä se toimii porttina runoilemisen maailmaan.

Atun istumatyöskentelytilan seinällä on satavuotias Jorma, yleensä lääkäreiden vastaanotolta löytyvä lihastaulu. Jorman kanssa keskustellessa runonviilaukset saa valmiiksi. Jorma on hyvä keskustelukumppani, sillä hän on lihaskimppu, joka rakastaa runoja ja nauraa Atun kanssa hänen oudoimmillekin sananväännöksille. Runojen kirjoittamista Atu kuvaa kiemurtelevaksi poluksi, jonka mutkan takaa löytyy aina uusi seikkailu. ​

Toivotamme Atulle lisää hauskoja sanataideseikkailuja! Kiitos vierailusta koulullamme!

Atu signeerasi koulukirjaston kappaleen Satulaan-kirjasta.
Atu signeerasi koulukirjaston kappaleen Satulaan-kirjasta.

 

Mainokset

Nelosluokat pääsivät Kieku-projektiin

Koulumme neljännet luokat pääsivät mukaan Kieku-projektiin.

Luimme nelosluokkien kanssa Atu Ruotasen Hujanhajalla-runokirjan. Luimme kirjaa itseksemme kotona ja luokassa kävimme sitä läpi opettajan kanssa. Kun olimme lukeneet kirjan, itse kirjailija Atu Ruotanen tuli vierailulle nelosluokkiin perjantaina 9.5.2014. Hän kertoi itsestään ja tekemistään runoista.

Ennen runoilijan vierailua keskiviikkona 7.5.2014  Valveen sanataideopettaja Kati Inkala tuli käymään ja teimme hänen kanssaan kysymyksiä Atulle. Saimme Atun vierailulla selville myös sen, että hänen oikea nimensä on Atro Ruotanen.

Lue Atun hauskat runokirjat, jotka ovat kekseliäitä ja täynnä veikeitä sanaleikkejä!

Kirjoittaneet: 4B:n kirjastoagentit

hajanhujalla

Kuvittaja Karoliina Pertamon haastattelu

Oulun Kulttuuritalo Valveella on tänä keväänä Riimikissa karkuteillä -sanataidenäyttely. Ennen näyttelyssä vierailua 2B-luokka halusi haastatella kuvittaja Karoliina Pertamoa. Kirjoitimme Karoliinalle sähköpostilla kysymyksiä kuvittajan työstä.

Miten päädyit kuvittajaksi?

Olen ollut aina kova piirtämään. Harrastin lapsena kuvataidekoulua ja kävin kuvataidelukion. Opiskelin kuvataideopettajaksi ja kuvataiteilijaksi. Halusin kuvittajaksi, koska haluan tehdä kuvia jollain lailla. Kuvittajan työssä on onneksi mukana muitakin ihmisiä, kirjailijoita ja kustannustoimittajia, niin työ ei ole niin yksinäistä kuin vaikka kuvataiteilijan työ voi olla.

Mikä on työssäsi mukavinta?

Uuden tekstin saaminen, uuden piirustavan keksiminen, tarinasta innostuminen.
Pidän paljon runojen kuvittamisesta. Erityisen hauskaa on keksiä yksi iso kuva aukeamalle, jolla on kaksi runoa. Silloin voi miettiä mitkä asiat runoista voivat mukavasti näkyä yhdessä kuvassa.

Kuinka pitkään olet kuvittanut?

Vasta viisi vuotta.

Mikä on työssäsi hankalinta?

Joskus voi olla hankalaa tehdä lehtikuva jostain aiheesta, jota en tunne ollenkaan. Esimerkiksi tein kerran kuva aaltoenegiasta kertovaan lehtiartikkeliin. Toimittaja sanoi, ettei hänkään tiedä mitä pitäisi piirtää tai minkä näköisiä härveleitä aaltoenergian keräämiseen tarvitaan.

Mistä saat ideat kuviin?

Ideat tulevat tekstistä. Kirjan teksti on yleensä aina valmis ensin ja kuvat tehdään vasta sitten. Kuvat lennähtävät tekstiä lukiessani mieleeni.

Missä opit piirtämään?

Piirtämään oppii harjoittelemalla. Enkä vieläkään osaa kaikkea. Pitää olla rohkea ja kokeilla.

Onko sinulla työkavereita vai työskenteletkö yksin?

Kuvittajan työkavereita ovat usein kirjan kirjoittaja ja kustannustoimittaja kustantamossa. Kustannustoimittajalta saa palutetta ja ohjeita. Hän myös sanoo, minkä kokoisia kuvista tehdään ja milloin kuvien täytyy olla valmiina.

Tykkäätkö työstäsi?

Tykkään niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon. Välillä voi olla tylsiä hetkiä ja lähden mielummin kävelylle. Mutta olen todella onnellinen, että olen saanut tehdä näin hauskaa ja jännää työtä.

Minkä ikäinen olet?

42 vuotta

Miten teet kirjojen kuvitukset? Maalaatko vai piirrätkö yleensä? Teetkö kuvituskuvat tietokoneella vai käsin maalaamalla?

Jotkut maalaamalla, esim Elli ja tuttisuu ja Elli ja unepää -kirjojen kuvat on maalattu ja piirretty. Useinmiten teen tietokoneella. Minulla on piirtolevy, jolle piirrän erikoiskynällä ihan samaan tapaan kuin paperillekin piirretään. Korjaaminen on vaan helpompaa.

tyopoyta-page-001 (1)
Tässä on valokuva Karoliinan työpöydästä.

Teetkö usein eläinkuvia?

Teen. Esimerkiksi lasten luontolehteen Sieppoon tarvitaan usein sellaisia kuvia, joissa eläimet on helppo tunnistaa. Anni ja loistokoirat -kirjassa koirarodut piti tehdä myös tunnistettaviksi. Joskus taas eläinhahmot voivat olla mielikuvituksellisempia, kissat vihreitä ja rotat sinisiä. Niitä on hauska tehdä.
Pidän luonnosta ja puutarhanhoidosta ja luulen, että minulta tilataan usein luontoon liittyviä kuvia juuri siksi.

Louis Sachar: Takapulpetin poika

5A-luokan oppilaat lukivat lukuprojektissaan Yhdysvaltalaisen Louis Sacharin kirjan ”Takapulpetin poika” (”There’s a Boy in the Girls’ Bathroom”).

takapulpetin_poika

Kirja kertoo viidesluokkalaisesta Bradleystä, joka ”inhoaa kaikkia ja kaikki inhoavat häntä”. Bradley ajattelee kaikkien näkevät hänet jonkinlaisena ulkoavaruuden hirviönä, vaikka hän itse pitää itseään aivan tavallisena poikana. Toisaalta, Bradley itse ei läheskään aina käyttäydy niin, että häntä olisi helppo lähestyä, helppo pitää ystävänä ja tavallisena poikana…  Kirjan yhtenä kantavana teemana on kiusaaminen. Kaikki sujuu Bradleyn mielestä paremmin, kun hänellä ei ole ystäviä, koska silloin kukaan ei voi satuttaa häntä. Kirjan kuluessa tilanteet ja ajatukset kuitenkin muuttuvat. Yhdeksi tärkeäksi vaikuttajaksi nousee koulun uusi kuraattori Carla. Carla ei välttämättä käyttäydy samoin kuin kuraattorit yleensä…

Lue itse lisää!

Tässä kootusti muutamia 5A-luokkalaisten kommentteja kirjasta.

Kirjan lempihahmo:

  • Lempihahmomme kirjassa oli Carla, koska hän otti asiat rennosti ja oli iloinen.
  • Lempihahmomme oli ehdottomasti Carla, koska hän vaikutti viisaalta, mutta ei kuitenkaan ollut tylsä.
  • Lempihahmoni kirjassa oli Carla, koska se oli niin tyyni, hauska, ja sillä oli hauskoja paitoja.
  • Bradley oli lempihahmoni, koska oli kiinnostavaa nähdä hänen muuttuvan luonteeltaan.
  • Lempihahmo oli Carla, koska hän oli ystävällinen ja rento – hyvä tyyppi!

Kirjan paras kohta:

  • Lempikohta kirjassa oli Colleenin synttärit, koska sitä oli mukavaa lukea kun siinä tapahtui kaikenlaista.
  • Lempikohtamme olivat Colleenin syntymäpäivät, sekä kun Carla kertoi Zeri-munkeista, jotka aina tervehtivät.
  • Lempikohtani kirjassa oli kun Bradley meni tyttöjen vessaan, koska se oli hauska kohtaus.
  • Minusta koko kirja oli niin hyvä, etten voi kuvata lempikohtaa.
  • Lempihahmoni oli Carla. Pidin hänestä, koska hän ei tuominnut muita. Hän myös opetti muita tekemään niin kuin he itse haluavat.

Mielipiteemme kirjasta:

  • Kirjan lukukokemus oli mahtava. Kirja oli tosi kiva ja hauska. Suosittelemme kirjan lukemista muillekin! Alku kirjassa oli vähän tylsä.
  • Kirja oli mukava ja opettavainen. Emme pitäneet alusta, koska vaikutti kuin Bradley ei olisi välittänyt mistään.
  • Kirja oli aika ”laimea” makuuni. Tykkään jännäreistä. Se oli ehkä enemmän poikien kirja.
  • Minusta kirja oli mielenkiintoinen ja teki koko ajan vain mieli jatkaa lukemista ja saada selville mitä seuraavaksi tapahtuu.
  • Annan kirjalle arvosanan 4 (maksimin ollessa 5). Pidin kirjan pituudesta ja tarinasta. En pitänyt kiusaamisesta.
  • Kirja oli kiinnostava lukukokemus ja sitä oli mukava lukea.
  • Kirja oli mielestämme mielenkiintoinen lukukokemus, ja siinä oli paljon käännekohtia. Pidimme kirjan lopusta: ”Hän tuijotti hetken aikaa ikkunasta ulos ja katsoi sitten kirjekuoren pullistumaa. Hän irvisti. Mutta se oli kummallinen irvistys. Itse asiassa se taisi olla hymy.” Emme pitäneet siitä että Bradley repi kotitehtävänsä, vaikka ne olivat oikein. Kirja oli hyvä. Jos siitä tulisi jatko-osa, lukisimme sen.
  • Kirjaa oli kiva lukea, koska siinä sattui ja tapahtui, mutta oli myös surullisia kohtia.

Työstimme lukemisen ohessa kirjallisia tehtäviä, sekä vielä koko urakan lopuksi mielenkiintoisia ja mieleisiä animaatioita koulumme uusilla iPadeilla.
Animaation tekeminen oli suurimmalle osalle oppilaista ihan uusi kokemus, mutta niin mieleinen, että varmasti teemme animaatioita uudestaankin!

Ja kirjaa voimme suositella kaikille – sekä tytöille että pojille!!

Tervetuloa katsomaan animaatioitamme (klikkaamalla allaolevia linkkejä)!