Kirsi Kunnaksen runokirjojen esittelyä, osa 2

Tiitiäisen pippurimylly

 

Kirjoittanut Kirsi Kunnas.

Kuvittanut Julia Vuori.

 

Tiitiäisen pippurimylly on runokokoelma, joka on voittanut Topelius-palkinnon vuonna 1992.

 

Leskenlehti

Kun leskenlehti ilmestyy 

Siihen on hyvä syy: 

Painotuore lehtinen 

Kertoo meille uutisen 

Ja otsikoi sen huolella: 

OLLAAN KESÄN PUOLELLA! 

 

Kirja on julkaistu Porvoossa vuonna 1994. Kirjassa on 79 sivua. Kirjan on julkaissut WSOY. Graafisen suunnittelun on toteuttanut Julia Vuori.

Kirjan kuvitetut hahmot ovat enimmäkseen eläimiltä näyttäviä huonekaluja ja muuten ihan tavallisia lintuja, kaloja, hiiriä ja kaikenlaisia muita hauskoja eläimiä. Kuvitus on melko yksiväristä. Kuvat on rajattu epämiellyttävän näkyvästi ja sotkuisesti mustalla. Sivuilla on paljon tyhjää tilaa, jonne olisi voinut kuvittaa jotain mukavia pieniä yksityiskohtia. Väri on melko haalea. Kuvitus on vauhdikasta.

Runot sopivat enimmäkseen lapsille, kuin aikuisille. Jotkut runot ovat hauskoja ja muuten ihan mukavaa luettavaa, mutta siltikin tuntuu hieman pitkästyttävältä lukea, koska se on ehkä vielä omaa ikäluokkaa alemmas suunnattu kirja. Runojen sisältö on hyvin erilaista. Niissä kerrotaan eläimistä, soittimista ja kaikenlaisista muista asioista. Runot ovat hyvin riimillisiä, lyhyitä sekä pitkiä. Kirjassa on paljon säkeenylityksiä.  Jotkin runot ovat sekavia ja ylittävät ymmärryksen. Miten kalasta voi tulla töpseli? Joo, kirja on lapsille suunnattu runokirja, mutta hyvin epäloogista. Mutta ihan ymmärrettävää, sillä kirjailija ja kuvittaja ovat käyttäneet mielikuvitusta paljon.

 

Autio talo 

Että on  kylmä, sanoi talo 

kun sammui lampusta valo. 

Että on pimeää 

kun ollaan ilman nimeä, 

sanoi lukossa ovi. 

Ei nyt naurukaan sovi, 

on tukossa joka kolo, 

tyhjää täynnä on koko olemassa olo! 

 

Kirjan runot ovat minä sekä hän muotoisia. Riimipareja on paljon. Jotkut sanat toistuvat runossa, mutta ei liian paljon vaan sopivasti. Runojen loput ovat hauskoja. Runoista saa kuitenkin ymmärryksen siitä mistä idea on voinut tulla. Niissä kuvaillaan ihan hyvin jonkin eläimen ulkomuotoa ja miltä ne sinänsä näyttää. Kuitenkin vähän mietityttää kirjan runot. Ne ovat hieman outoja ja jotkut runot kuulostavat siltä että ne olisivat vain kirjoitettu hutaisemalla.

Tekijä: Maria

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirsi Kunnaksen runokirjojen esittelyjä

Kani Koipeliinin kuperkeikat

 

Kani Koipeliinin kuperkeikat on Kirsi Kunnaksen vuonna 1979 kirjoittama runosatukirja.

Kirjan pääosassa on itsenäiseksi, ”villiksi runopilliksi” kasvava kanihahmo.

Runojen pituus kirjassa on yhdestä viiteen sivua, ja niiden kulku on soljuva. Säkeenylityksiä on vaihtelevasti, mikä tekee tekstistä kirjavan monipuolista.

”Ja taivaan kupolissa

kuun täysinäinen kulho maitoansa läikkyi

ja Kanin tassut hohtaviksi kasteli.

ja Kani ihan itseänsä säikkyi,

kun valon valkoisena asteli

ja joka askeleella maasta polkaisi

mustan tanssivaisen

kanimaisen

varjokuvajaisen

ja näki miten pimeään

syttyi metsän vilkkusilmät välkkymään.”

 

Kirjan kuvitus on palkitun ja arvostetun Christel Rönnsin taiteilema, ja tyyliltään hänelle ominainen: hyvin eloisa sekä monipuolinen. Aukeamien yksityiskohdat ovat kivaa katseltavaa. Vaikka ei osaisikaan lukea, kuvia voisi silti mielellään katsella. Kuvien värimaailma vaihtelee, ja ne ovat hauskoja.

Kirjan ensimmäinen runo on nimeltään Kanin syntymä, ja siinä Kani ilmestyy aamuhämärään metsään taikurin hatusta.

”Eräänä päivänä metsässä

yön ja aamun välissä

kun yön varjot syvät

valoon yhdistyvät,

taikoi Metsän Taikuri

tarinoita hatustaan

salaisessa paikassaan.”

 

Toisessa runossa, Tuulen viestissä Tuuli vie viestiä syntyneestä kanista ympäri metsän.

 

”Sitten Tuuli nousi siivilleen

ja lauloi hiljaa itsekseen,

poimi lauluun kaikki aamun tuoksut. 

Kuulkaa kaikki kuunnelkaa

Tuulen sanomaa!

Kuunnelkaa nyt tarinaa

Tuulen kertomaa!

Syntyi äsken Kaniini,

Taikurin hatusta loikkasi.

Se kulkee nyt eksyksissä

ja kysyy: Kuka ja missä?”

 

 

 

Tuulen viesti kiirii läpi metsän. Linnut visertävät puusta puuhun, käki kukkuu ja pupu suputtaa sanomaa syntyneestä Kanista.

 

”— Sitä päivitteli koko metsän väki.

Noin oudosta syntymästä

ei ollut kukaan ennen kuullut,

noin oudosta eläjästä

ei ollut Tuuli ennen tuullut.

Ties vaikka olis MIMMOINEN

taikka KUMMOINEN!

 

”Kun susi Vainohammas siitä kuuli,

se hermostui ja sai hammassäryn pahan.

Tiedonnälkä sen mieltä järsi

ja teki kipeäksi mahan.

’Kuka kummoinen, mikä mimmoinen

ja mikä niksi

sen semmoisen teki Kaniiniksi?’

se siksi kysyi Ketulta, joka luolissaan

 pohti kysymystä ketunjuonissaan.”

 

Kani Koipeliinin kuperkeikat on valloittava kertomus kanista, joka oppii haistamaan, pyörimään kuperkeikkoja, maistamaan, näkemään ja kuulemaan.

Susi Vainohammas ja Kettu Vilkkukieli laittavat pystyyn vedonlyönnin, jolla he päättävät, kumpi saa Kanin alamaisekseen. Se, kumpi saisi sen paremmin kuriin, voittaa.

Kumpi vie voiton vai saako Kani juosta vapaana metsässä?

Tekijä: Eeva 6B

 

Tiitiäisen kissa- ja koiraystävät

Kirjoittanut Kirsi Kunnas

Kuvittanut Pia Westerholm

 

Kisu-Mirri

Suu ja silmät sirrillä

on meidän pikku Mirrillä

kun se tapaa tuttuja

ja kertoo hiirijuttuja

joissa hiiren viikset

ovat tirrinvirril           (Kirsi Kunnas)

 

Kirja on julkaistu vuonna 2014. Kirjassa on 73 sivua.  Vain jokatoisella sivulla on runo. Kirjan on julkaissut WSOY. Kirja on painettu EU-ssa. Graaffisen suunnittelun on hoitanut Laura Lyytinen.

 

Kuten kirjan nimestä voi päätellä kirja kertoo kissoista ja koirista. Sekaan on kuitenkin eksynyt muitakin eläimiä, hiiriä. Taitaa sitä jossain runossa olla myös hevosia ja lehmiä.

 

Hiiri heinässä

Hiiri meni heinään

haravat hampaissa,

kissa heti perässä

viikate terässä

niitti heinän lakoon.

Ja hiiri pakoon!

Maan rakoon mullan vakoon

juuri ennen kuin-

 

Runot ovat mukavia. Runot ovat melko perinteisiä. Useimmissa runoissa on loppusoinnut. Kirjan viimeinen runo on todella pitkä ja tylsä, lainaukset tekivät runosta tylsän ja sekavan. Muut runot ovat todella lyhyitä. Niissä kerrotaan eläimien kömmähdyksistä ja arjesta. Runot on koottu kahdeksasta Kirsi Kunnaksen kirjasta. Melkein kaikki runot on kirjoitettu hän-muodossa. Runoissa on huumoria. Runojen nimet kertovat ja liittyvät hyvin runoihin. Osassa runoita on hieman myös vanhempia sanoja. Kaikissa runoissa on hauska loppu.

 

Kuvitus on monipuolista ja se sopii hyvin kirjan runoihin. Pelkkä kuvien katselu on mukavaa. Kuvissa näkyy paljon luontoa ja tietenkin eläimiä. Kuvitus on värikästä ja kahta samantyyppistä kuvaa ei ole. Kannen kuva hämää, kuvitus kirjan kansien sisällä on paljon hauskempaa. Joillakin sivuilla on vain pieni piirrustus, mutta jotkin sivut on kuvitettu kokonaan. Piirrustukset ovat täynnä yksityiskohtia, jotka ovat huvittavia.

Tekijä: Vilma

 

 

 

Runoilijaesittely: Kirsi Kunnas 

Tällä kertaa valokeilaan pääsee runoilija Kirsi Kunnas.

Kirsi Marjatta Kunnas-Syrjä on 14. joulukuuta 1924 syntynyt suomalainen akateemikko, runoilija, lastenkirjailija ja suomentaja.

Kirsi on pitänyt elämäntehtävänään herättää kuollut kieli säteilemään ja saada suomalaisten ajattelu uudistumaan kielen välityksellä. Kunnaksen mukaan runoudella voidaan johtaa vallankumouksiin. Pitää vain luottaa kulttuuriin, kirjallisuuteen, kieleen ja musiikkiin. Hän kuului modernisteihin, jotka halusivat irroittautua sodan virittämästä propagandistisesta kielestä. Kirsi haluaa saada kielen säteilemään.

Kunnas sairastui 17-vuotiaana keuhkotautiin (tuberkuloosi). Tauti, johon monet menehtyivät tuohon aikaan, ei ottanut hellittääkseen ja uusi moneen kertaan. Onneksi Kunnas oli sitkeä ja onnistui parantumaan.

Kunnas valmistui ylioppilaaksi vuonna 1944. Keuhkovian vuoksi hän keskittyi kuitenkin runouteen.

 

Kirsi Kunnaksen esikoisteos Villiomenapuu ilmestyi vuonna 1947. Kunnaksesta kehkeytyi sotien jälkeen yksilöllinen, surrealistisia kuvia suosiva aistillinen runoilija.

Parhaiten Kunnas kuitenkin tunnetaan lastenlyriikastaan, joka on samanaikaisesti runoutta myös aikuisille. Kunnas pöllähti lastenrunouden pariin aivotärähdyksen ansiosta.

 

Kunnas uudisti suomalaista lastenlyriikkaa hyvin merkittävästi. Hän halusi irroittautua varhaisemman lastenrunouden ennalta-arvaavista loppusoinnuista ja opettavaisesta asenteesta. Hänen runonsa ovat täynnä kielellisiä leikkejä ja huumoria, jotka puhuttelevat sekä aikuisia, että lapsia.

 

Kunnas on naimisissa kirjailija ja kustannustoimittaja Jaakko Syrjän kanssa. Heillä on kaksi lasta, Matti ja Mikko, jotka tunnetaan Eppu Normaali-rockyhtyeestään.

Vilma ja Eeva 6B

 

 

 

Kaija Pispan runokirjojen esitelyä

Titulein taikasanat

Kaija Pispa on tehnyt kirjan Titulein Taikasanat vuonna 2004 joka on saturomaani. Runot ovat hyvin riimillisiä ja hyvin pitkiä. Kirjassa on 82 runoa, ja 88 sivua. Kirjan kuvitus on hienoa, sen on kuvittanut Elina Warsta.Kuvittaja on tehnyt iloisia ja mukavia kuvia jotka liittyvät aiheeseen.  Jos pidät pitkistä runoista tämä kirja on sinulle sopiva, kirja soveltuu 8-12 vuotiaille lapsille. Tässä kirjassa on viikonpäivistä tehtyjä runoja. Kirjassa on murre sanoja. Tämä Kaija Pispan kirja on yksi suosituimmista hänen kirjoistaan. Kirjassa on runoja erilaisia viikonpäiviin liittyen esim. Perjantain runossa perunoista. Titulein runokirjassa on vinkeän rytmikkäistä runoista löytyy niin jazz-hauskuuksia, kalevalamittaa kuin räppiäkin. Titulei on lörpöttelevä nukkeraasu jonka suusta tulee ilokaasu. Runojen nimet, kuten Isoäidin superlatiiviaika, Riippumaton riippumatto ja hölynpöly laskeutuu, ovat sanaleikeille vasta alkusoittoa.

 

Kirjassa on paljon riimejä mm.

Pleikkaukset-Meikkaukset-Skeittaukset 

Matkat-Mutkat-Tutkat 

Halas-Valas 

Verukkeet-Perukkeet 

Hosui-Osui 

Palasta-Kalasta 

Kätevän-Pätevän

 

Runojen rytmistä tulee hyvä mieli, säepareja on kirjassa mm.

Musiikkina tuulenhumina 

Päivän merkkitapahtumina 

 

Ilmojen haistelu ja 

Sadepisaroiden maistelu 

 

Hän keksi sanat salaiset ja  

Taikoi taiat kalaiset 

 

Siikaa liikaa halas  

Tulkoon onkeen valas 

 

Runoissa on paljon sisältöä, otsikko kertoo runojen pääasian.

  • Maanaantain runossa on kalastamisesta tietoa.
  • Tiistain runossa on timanteista tietoa.
  • Keskiviikon runossa on kesyistä kissoista tietoa.
  • Torstain runossa on totuudesta tietoa.
  • Perjantain runossa on perunoista tietoa.
  • Lauantain runossa on laulusta ja taulusta riimejä.
  • Sunnuntain runossa suklaa sulaa suussa.

 

Kärpäslätkää

Kärpäslätkää kirja on hyönteisistä kerto kirja. Kirjan on kuvittanut Elina Warsta. Kaija Pispa on kirjoittanut tämän kirjan vuonna 2006. Kirjassa on monen laisia hyönteisiä. Kaija Pispan runoissa avautuu hyönteisnäkökulmasta hykerryttävällä tavalla. Terävä, salaviisas ja lohdullinen huumori johdattelee lukijaa karikkeiden ja kärpäskakkojen keskellä elämän surkuhupaisiin sattumuksiin. Toisinajattelija Harry Kärpäsen puhekuplista  pulppuaa riemastuttavaa tunkiofilosofiaa, joka puhuttelee monella eri tasolla, kaiken ikäisiä ihmisiä.

 

Kirja sopii kaiken ikäisille, kirjassa riimitellään paljon. Elina Warstan persoonallinen kuvitus ryöpsähtää paikoin hurjiksi kuvapinnoiksi.  Runojen rytmi tuo iloisen tunnelman,  kirjassa on monia hyönteisiä joten kirjaa suositellaan myös pienille.

Kirjassa on monia säepareja mm.

Torvessa-Korvessa 

Lyö-Syö 

Värjyy-Ärjyy 

Poskea-Koskea 

Tie-Vie 

Lumiin-Jumiin 

Mahallaan-Tahallaan 

Runoissa ei ole paljon vastakohtia, enemmän riimipareja. Vertailuja runoissa on jonkin verran.  Runot ovat pitkiä mutta niiden pituus vaihtelee. Kirjassa on 111 sivua ja runot ovat yleensä aukeaman pituisia.

Tekijät: Jimi ja Eetu

 

Runoilijaesittely: Kaija Pispa 

 

Kaija Pispa syntyi vuonna 1955. Hän kirjoittaa lasten- ja nuortenkirjoja. Kaija on opiskellut Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa kirjallisuutta.  Vuosina 1988-1994 Pispa toimi Suomen lähetysseuran palveluksessa Senegalissa.

Kaija Pispalle on myönnetty seuraavat palkinnot

1.sija Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kirjoitus kilpailussa vuonna 1979.

Sjösted-sukuyhdistyksen kannustuspalkinto 1985.

Satakunnan taidetoimikunnan lastenkulttuurin tunnustuspalkinto 2006.

 

Kaija Pispa on itse sanonut kirjoittavansa seuraavanlaisesti

”Lastenrunojen kirjoittaminen on jännittävää puuhaa kielen ongelmien kimpussa. Kieli on minulle haaste. Kirjoitan lastenrunoja myös huumorin tähden, jonka erinlaiset sävyt runossa antavat siihen sisältöä ja viritteitä.”

Kaija Pispa on mm. kirjoittanut nämä kirjat

Prinssi Pipariksi, Titulein Taikasanat ja Kärpäslätkää.

Kaija Pispan mukaan runoilijan tärkeimmät ominaisuudet ovat, pitää olla elävä ja haasteellinen suhde kieleen. Hyvä Suomen kielen taito tai pikemminkin vaisto. Hyvä lastenruno voi olla hyvin monenlainen. Iästä riippuen lapsille ovat runoissa tärkeitä eri asiat, pienille eri kuin isoille.

Molemmille täytyy tehdä runoja, pienille on tärkeää rytmi, mukaantempaavuus. Kielelliset hauskuudet, sointuisuus, hyvä lastenruno voi leikitellä kielellä. Mutta samalla siinä on syvempiä tasoja. Jotka lapsi saattaa ymmärtää vasta myöhemmin, hyvä lastenruno voi puhutella aikuistakin. Rytmi on tärkeä, mutta isoimmille sen ei tarvitse olla tasainen, vaan elävä ja mielenkiintoinen. Myös hokema tai loru voi olla hyvä lastenruno, koska se tuo kielen leikillisesti arkeen ja ihmisen käyttöön.

Tekijät: Jimi ja Eetu

 

 

Kaarina Helakisan runokirjojen esittelyjä

Niille joilla on nauravat korvat

Kirjoittanut Kaarina Helakisa ja kuvittanut Markus Pyörälä. Toimittanut Sanna Jaatikainen. Kirja julkaistiin 7. Helmikuuta 2008 Helsingissä.

SALAPOLIISI KYÖSTI VEHVILÄISEN LIIKENNELAULU:sta pätkä:

”Jotkut höppänät ne ajelee 

ihan niin kuin niitä huvittaa.

 Ne luulee että liikenteessä

 mitä tahansa tehdä saa.

 

VASKIKÄÄRME:

”Kobra, kyy

 (Hyh hyh hyy! Hyh hyh hyy!)

On noidan lemmikkejä. Syy

lie varmaan Welhon viekkaus

Ja villin väen vapaus.

Sen kaikki velhot hyväksyy.”

Kirjassa on todella hauskoja ja riimiparisia runoja. Kuvitukset ovat todella värikkäitä ja kivoja. Kirja on mielestäni noin yli 4-vuotiaille. Kirja sisältää yli 130 runoa. Kustantaja on Otava. Kirjassa on 135 sivua, ja joka sivulla on ainakin yksi runo. Kirjan nimi ”Niille joilla on nauravat korvat” kuvaa jo aika paljon kirjasta.

Kuvat ovat tehty hienosti ja ovat jotenkin runoihin liittyviä kuvia. Runoissa puhutaan enimmäksi osin arjen perus asioista, mutta se muuttuu hauskaksi, niin kuin tässä kirjassa pitääkin muuttua. Suosittelen lukemaan jos tykkää hauskoista runoista.

 

 

Posetiivi

Kirjoittanut Kaarina Helakisa 1976, kuvittanut Urpo Huhtanen. Julkaissut WSOY 1981. Hyvin vanhanaikainen kirjoitustyyli ja kuvitus. Kuvitus pääosin musta valkoinen, muutama punainen väriläikkä. Runot ovat suurimmaksi osaksi pitkiä, mutta sekaan on eksynyt muutama lyhyempikin. Vain pieni osa on riimiparillisia. Kirjan nimi on vähän ihmeellinen, koska kirjassa on paljon erinlaisia runoja. Suuri osa  runoista on iloisia. Joukkoon on eksynyt muutama haikeakin runo.

 KEKKONEN 

Kekkonen kiipesi ratikan katolle 

ja hyppäsi siitä lentävälle matolle  

ja lentää lepatti Helsingin poikki 

ja illan tullen linnaansa loikki.

 

Kirja sopii mielestäni alle 9-vuotiaille. Runot olivat lapsellisia ja helppo tajuisia.

 

Annan ja Matiaksen laulut

Kirjoittanut Kaarina Helakisa 1968. Kuvittanut Jori Svärd. Kirjassa on paljon pitkiä runoja, mutta myös jonkun verran lyhyempiäkin runoja. Kuvitus on kokonaan mustavalkoista. Lähes mitkään runot eivät ole riimiparillisia. Kirjan nimi ”Annan ja Matiaksen laulut” kuvaa aika paljon kirjaa, koska monien runojen nimessä on joku laulu esim.(”Äidin laulu” ja ”Riikan ensimmäinen laulu”).

Matiaksen laulusta pätkä:

Minä olen Matias, minä olen Matias, 

Ja olen äidin ikioma iso automies. 

Kun autoni tööttää: tööt-töt-tö-rää, 

Niin kaikki sanoo: Matias on äidin hurjapää. 

 

Minä olen Matias, minä olen Matias, 

Ja minulla on traktori ja iso kuormuri. 

Kun traktori pärisee:ron-ron-ron, 

Niin kaikki sanoo: Matias se vauhdissa on! 

 

Kirja sopii minun mielestä alle 8-vuotiaille, koska runot olivat aika lapsellisia.

Runoilijaesittely: Kaarina Helakisa

Kaarina Helakisa syntyi 22. Kesäkuuta. 1946 ja kuoli Helsingissä 21. Huhtikuuta. 1998.

Suomailainen lastenkirjailija ja lastenkirjakirjallisuuden suomentaja.

Ura alkoi 15-vuotiaana, kun hän sijoittui satukilpailussa.

Helakisa sai monta tunnustusta, muun muassa Tirlittan-,Topelius- ja Arvid Lydecken -palkinnot ja pohjosmaisen lastenkirjallisuuspalkinnon. Hänen teoksiaan on käännetty monille kielille.

Esikoisteos Kaarina Helakisan satukirja ilmestyi 1964,ja sen jälkeen satu- ja nuortenkirjoja liki kolmekymmentä.

Lisäksi hän kirjoitti kuunnelmia, tv-filmejä ja näytelmiä sekä käänsi paljon lastenlyriikkaa.

Helakisaa pidetään suomalaisen sadun kerronnan uudistajana. Huumori, fantasia, yllätykset ja etenkin kielellinen leikittely ovat ominaisia hänen teoksilleen.

Helakisan suomen kieli on tunnetusti rikasta ja kaunista, täynnä herkullisia kielikuvia, runollista maalailua ja huumoria unohtamatta.

Tekijät: Jussi, Tatu T. ja Elias N.

Jukka Itkosen runokirjojen esittelyä, osa 2

Laulavat lenkkitossut

Laulavat lenkkitossut- kirja on Jukka Itkosen kirjoittama lasten runo-kirja, joka on julkaistu vuonna 2015. Kuvituksen kirjaan on tehnyt Matti Pikkujämsä. Kirja on saanut nimensä viimeisestä runostaan, jossa lenkkitossut laulavat ja samalla saavat runon juoksijan iloiseksi. Kirja on täynnä urheiluaiheisia runoja. Runoja on jalkapallosta ja jääkiekosta ja jopa penkkiurheilusta mäkihyppyyn.

Kirjassa on lähes kaikki urheilulajit omina runoinaan.Runot ovat loppusoinnullisia ja niissä on useita säkeitä. Säkeiden määrä vaihtelee reilusti eri runoissa. Jokaisella kirjan sivulla on vähintään yksi kuva ja yksi runo. Kirjan kuvitukset on maalattu kuvittajan hauskalla, leikkisällä ja värikkäällä tavalla. Runoissa rivit ovat aina suorat, mutta niiden paikat sivuilla vaihtelevat kuvien ja lausunnan mukaan, Myös pituus vaihtelee reilusti, jolloin yhdelle sivulle mahtuu joskus montakin lyhyttä runoa.

Kirjan runot ovat kertomusrunoja eri urheilulajien taitajien matkasta. Useammassa runossa jonkin urheilulajin edustaja haluaa menestyä lajissaan ja aloittaa kovan harjoittelemisen, runon lopussa henkilö ainakin parantaa omaa ennätystään tai jopa voittaa kokonaisen kilpailun. Kirjassa opetetaan kuitenkin että voittaminen ei ole aina tärkeintä, kunhan tekee parhaansa ja pitää hauskaa.Moniin runoihin on laitettu sisälle jonkinlainen urheilusuoritus eri olosuhteissa. Vaikka kyseessä on urheilurunokirja, mukaan mahtuu myös mm. Ratsastusta, penkkiurheilua ja shakkia.

Myös tässäkin Jukka Itkosen kirjassa eläimet ovat päässeet pieniin, muuta tärkeisiin rooleihin. Suurin osa kirjan runoista on kirjoitettu ulkopuolisen näkökulmasta. Runokirjassa näkyy, että se on julkaistu ihan vasta, sillä runoissa esiintyy muutamia nykyajan vempeleitä.

 

Kirjan nimikkoruno:

Minulla on lenkkitossut,  

Arvatkaapa miksi?  

Kun laitan tossut jalkaani,    

Ne muuttuu laulaviksi. 

Sitten lähden liikkeelle,    

juoksen taikka kävelen. 

Ja lenkkitossut antaa mieleen, 

sekä rytmit että sävelet. 

 

Tekijät: Nea ja Emilia S

 

VILLIN LÄNNEN MURMELI

Villin lännen murmeli on eläinteemainen runokirja, josta voivat nauttia niin lapset, kuin aikuisetkin. Kirja on painettu Keuruussa vuonna 2009. Kirjassa Jukka Itkonen mukailee uusiksi suomalaista lastenrunoperinnettä, leikittelee kielellä ja tunnelmoi. Osa kirjassa esiintyvistä eläimistä on kirjailijan mielikuvituksen luomia. Kirja on saanut nimensä runosta Villin lännen murmeli, jossa villistä lännestä saapunut röyhkeä murmeli tulee etelänavalle ja keksii kaikenlaista omituista puuhaa.

Villistä lännestä saapunut murmeli

Etelänavalla igluja turmeli.

Siellä se röyhkimys

tunnettuun tapaansa

tuijotti, röyhkäle, vain omaa napaansa.

Jukka Itkonen on itse kuvittanut runokirjan. Kuvitus tuo paljon selkeyttä ja hullunkurisuutta runokirjaan. Kuvien kautta on helppo eläytyä runojen maailmaan.

Joissain kirjan runoissa on myös vuorosanoja.

Yhtenä iltana juttelin

Eläinten kanssa,

Lehmä sanoi minulle: ”Mää”

( lainaus runosta Jukka Itkonen juttelee eläinten kanssa)

Kirja on jaettu viiteen eri osaan, joista yhdessä on vain yksi runo, 3. ryhmä: Koti-isä perjantaina. Tässä on muutamia esimerkkejä ja lainauksia ryhmien sisältämistä runoista.

1. POLVET PILVISSÄ

Onko varsinaista olemassa?

Tietenkin.

Kyllä varsinainen on.

Polvet ovat pilvissä,

Päässä kimmeltää

Taivaankannen tähdistöt

Ja kirkas ikijää

( lainaus runosta Varsinainen)

 

2. HÄIVY, HÄIVY, HÄMÄHÄKKI

Lennä, lennä, Leppäkerttu

Presidentin taskuun.

Popsi linnan keittiössä

Puurot pressan laskuun.

( lainaus runosta Häivy, häivy, hämähäkki)

 

3. KOTI-ISÄN PERJANTAI

Kuuden aikaan aamulla

On aika silmät aukaista,

Herätä ja lähtölaukaus

Päivän toimiin laukaista.

Uni oli sikeää ja antoi

Lisää voimia

Koti-isän tehtävissä

Koko päivän toimia.

(lainaus runosta Koti-isän perjantai)

 

4. VILLIN LÄNNEN MURMELI

Kastelukannuviipero Tanskassa,

Sillä on puutarhahommelit hanskassa.

Kurkut jo kuivuu,

Viipero astelee

Kurkkujen luokse ja kurkkuja kastelee.

(Kastelukannuviipero)

 

5. NOIDAN KATTILA

Noita heittää kattilaan

Nakkimakkaran,

Reikäleivän reikiä

Ja lypsyjakkaran.

Sitten noita, häh häh hää,

Keitostansa hämmentää,

Näyttää hetken aikaa

Oikein tyytyväiseltä.

( lainaus runosta Noidan kattila)

Kirja oli mielestäni mukavaa luettavaa. Se oli jaettu järkevästi näihin viiteen osaan. Kirjassa oli muutamia tutun kuuloisia runoja, joita oli muokattu.

 

Jukka Itkosen runokirjojen esittelyä

Aakkoslammas loksuhammas

Aakkoslammas loksuhammas-kirja pitää sisällään runon joka kirjaimelle ja yhden runon aakkosille.  Runot ovat kekseliäitä ja hauskoja. Monet runot ovat eläinaiheisia, mutta eivät kaikki. Myös hankalammista kirjaimista, kuten Q ja Å on kirjassa runo. Runojen tyyli vaihtelee paljon loppusoinnuista soinnuttomiin ja toistosta pitkiin tarinoihin.  Runot ovat kirjoitettu suurimaksi osaksi hän muodossa, mutta muutamasta kohdasta löytyy puhetta. Runoissa kuvaillaan hahmoja, tapahtumia, paikkoja ja säätä taitavasti.

Kirjan on kirjoittanut Jukka Itkonen ja sen on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava vuonna 2006. Kirjan runot sopivat hyvin lukemaan opetteleville ja niille jotka osaavat jo lukea. Kirjan alkuperäiskieli on suomi ja kaikki runot ovat alun perin suomenkielisiä. Kirjan runot ovat pääosin kertomusrunoja, mutta joukossa piilee muutama muukin runo. Kirjaa lukiessa tulee hyvälle tuulelle ja saattaa naurahtaakkin.

Kirjan runoja täydentävät kuvitukset on tehnyt Christel Rönss. Aakkoslammas loksuhammas ei kirjassa itse esiinny, mutta kirjan sivuilta löytyy paljon muita eläinystäviä heinäsirkoista dinosauruksiin. Ihmisiäkin on muutama, mutta eläimet ovat pääasiassa vallanneet sivut. Kuvitukset ovat kauniita ja hauskoja ja sopivat kirjaan täydellisesti.

Kirjaimet,                                                                       

sanojen poikaset, ne ovat nimeltään                                                                

 aakkoset.

Montako poikasta? Arvaahan.

Kaksikymmentäkahdeksan.    

Tekijä: Helmi

 

Käpälämäki

Käpälämäki-kirja on huikeana riimittelijänä tunnetun Jukka Itkosen kirjoittama lapsille suunnattu eläinrunokirja, jonka lukemisesta nauttii myös vanhempikin. Kirjan on julkaissut Otava vuonna 2002. Kirjan on kuvittanut Petra Heikkilä realistisella, mutta myös värikkäällä tyylillä. Käpälämäki on ensimmäisiä kirjoja, mihin Itkonen on lisännyt musiikillisuuttaan. Kirjailijan laaja mielikuvitus näkyy todella hyvin tässäkin kirjassa. Runot ovat pääasiassa pitkiä ja todella kuvailevia, mutta mukaan mahtuu myös muutamia lyhyempiä runoja. Runoissa on säännölliset loppusoinnut, mutta myös muutamia vapaampia runoja löytyy.

Runot on jaettu neljän pääotsikon alle, joista jokainen kertoo yhdestä eläinlajista, joiden tähtinä ovat kissat, kalat, koirat ja linnut. Vaikka yhden osion pitäisi kertoa pelkästään yhdestä eläinlajista, on joihinkin runoihin yhdistetty useampia eläimiä eri osioista. Suurin osa runoista kertoo kissojen, koirien, kalojen tai lintujen eri ”roduista”. Käpälämäki on mainio kirja luettavaksi jos vaikka ei ihan tunnu hallitsevan kaikkia kalarotuja. Tämän vuoksi kirja on hyvää luettavaa pienille lapsille, sillä samalla kun lukee tai kuuntelee hauskoja runoja voi mieleen jäädäkin jotain.

Ensimmäinen kirjan otsikko on nimeltään Kissanpäivät, jonka kaikki runot kertovat jotenkin kissoista. Runoissa kissat ovat nousseet ihmisen älytasolle ja niinpä runoissa kerrotaan eri rotuisista ja eri ammateissa olevista kissoista. Tässä kirjan osiossa mielikuvituksen puutteesta ei voi syytellä, sillä kissat ovat päässeet seikkailemaan  muinaisesta-Egyptistä kellotorneihin.

Toinen otsikko on Lohi ui ohi, jonka nimi tulee osion lyhyimmästä runosta, jossa nimestä päätellen lohi ui sataman ohi. Kaloista kerrotaan niin keitoissa, kaupoissa ja tietenkin vapaana vedessä. Kalojen ulkomuotoja kuvaillaan tässä osiossa paljon, kuitenkin erilaisilla ja hauskoilla tavoilla. Ensimmäisen osio kissat ovat päässet pieneen osioon kalojen saalistamisessa.

Kolmannen otsikon nimi on Tassutuksia, joka taas kertoo kissojen vastakohdasta, nimittäin koirista. Runot ovat enimmikseen hyvin kuvailevia koiraroturunoja, joissa kerrotaan miltä rotu näyttä ja miten se käyttäytyy. Muutamissa runoissa koiratkin ovat aivan ihmisen kaltaisia ja hekin ovat päässet kokeilemaan eri ammatteja.  Joissakin runoissa Jukka Itkosen musiikillisuus tulee ilmi rokkailevissa ja laulavissa koirissa.

Neljäs ja viimeinen kirjan osio on nimeltään Höyhenjuttuja, jossa kerrotaan tarkasti eri lintulajien näyttävyydestä ja niiden lentelevästä elämäntyylistä. Osiossa on rokkailevia kaatopaikalle eläviä harakoita ja koristeellisia eläintarhan riikinkukkoja. Tässä osiossa rotuja on luultavasti kuvailtu eniten ja riimit vain paranevat loppuun mennessä.

Yksi kirjan runoista :

Maalaiskissan salainen        

kalainen unelma

Jos kalat maassa itäisi,                                                        

niin silloin kyllä pitäisi                                                                                                        

kalansiemeniä kilo.

Mikä ilo! Mikä ilo!                                                                                                            

Näkisi kun kalapellon evät,                                                      

auringossa kiiltelivät.

Ja sitten suoraan toimintaan,                                                     

kalasadon poimintaan.  

 

Tekijä: Emilia S.

 

 

 

 

 

 

 

Runoilijaesittely: Jukka Itkonen 

Jukka Itkonen syntyi 7.10.1951 Varkaudessa.  Hän aloitti kirjoittajan uransa 70-luvulla, jolloin hän julkaisi esikoisteoksensa, joka palkittiin  Otavan Nuorten kertomus elämästä-kilpailussa. Alusta asti Jukkaa on rohkaistu monialaisuuteen. 80-luvulla hän alkoi kirjoittamaan radioon ja televisioon, sekä levytti laulutekstejä ja teki kirjojen kuvituksia. Jukka Itkonen on kiinnostunut kuvataiteesta ja piirtää sekä maalaa itsekin. Hänet tunnetaan myös lasten-ja nuortenkirjojen suomentajana. Jukka on tehnyt moniin kirjoihinsa kuvituksia, kuten Villinlännen murmeliin ja Rinkeli Ronkeliin.

Itkosen lapsi- ja eläinystävyys näkyy hänen useissa eläinaiheisissa runoissa. Itkonen kirjoittaa pääosin eläinaiheisia runokirjoja lapsille, jotka soveltuvat myös vanhemmille. Jukka on kirjoittanut muutamia aikuisille suunnattuja kirjoja.

80-luvun jälkeen Itkonen yhdisti musiikillisuutensa runouteen, jonka seurauksena hänen tyylialansa muuttui melkein  kokonaan. Tästä yllätyksestä tulee ilmi, että rokkaririimittelijä kuulostaa etenkin oman lapsuuteensa liittyvissä runoissa lähes satumaiselta. Jukka Itkonen on perustanut myös musiikkiyhtyeen nimeltä Z.Z Topelius, sekä kirjoittanut yli tuhat levytettyä laulutekstiä eri artisteille ja yhtyeille.

Palkinnot:

  • Martti Merenmaa-stipendi (1973)
  • Arvid Lydecken-palkinto (1999)
  •  Kaarina Helakisa-palkinto (2000)
  • Vuoden runoilija (2002)
  • Anni Swan-mitali (2006)
  • Tirlittan-kirjallisuuspalkinto (2007)
  • Savonia-kirjallisuuspalkinto (2010)

Yksi Jukka Itkosen monista eläinrunoista:

Puhveli, puhvelin veli                                                                     

Oli, eli nautiskeli.                  

Vettä satoi kaatamalla,                                                                    

Puhveli puun alla                                                                              

piileskeli.

Puhveli, puhvelin veli                                                                    

hekotteli: ” Onpa kostea keli.”

 

Lähteet: Lasten-ja nuortenkirjailijoita 3, wikipedia ja kirjasampo.fi.

Tekijät: Nea, Emilia S., Helmi